CxO:n blogi

Sumuinen arkkitehtuuri?

Torstai 15.6.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Sumuinen_Suomenlinna_720x405.jpg

Viime perjantain Kaivopuiston lentonäytöksen aamua varjosti sankka sumu. Jotkut olivat pelästyneitäkin. Vakuutin, että sumu lähtee pois keskipäivään mennessä. Otin muutamia valokuvia Suomenlinnaan päin.

Jälkikäteen kuvia katsoessani ja seuraavaa webinaaria miettiessäni tuli mieleeni, että ovatko organisaatiokulttuurin kuuluvat perusolettamukset ja uskomukset ikään kuin sumu, joka estää meitä näkemästä kokonaisarkkitehtuuria. Vähän kuin sumu tuossa kuvassa estää meitä näkemästä Suomenlinnaa ja sen rakennuksia tarkasti.

Kun sumu vaivaa, ei näe tarkasti. Ei voi tähdätä tarkasti, on lähdettävä siitä, että ei tiedä kaikkea varmasti. On jätettävä pelivaraa tai hyödynnettävä sumeaa ajattelua.

Jalkimaailma_720_px_levea.jpg

Suomenlinnaan päästyäni kävin Kuninkaanportissa. Sinnehän August Ehrensvärd kiinnitytti tauluja, jossa on historiaan jääneitä tekstejä kultakirjaimin. Yhdessä taulussa on teksti (ruotsiksi): "Erämaista on nämä Susisaaret muutettu Viaporiksi". Sen alla on kuuluisa ns. Jälkimaailma-lause: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun".

En tiedä, mistä Ehrensvärd ajatuksen nappasi, mutta lause on viisaus. Koko Suomenlinna taulun ympärillä uhkuu tänäkin päivänä riippumattomuutta muusta maailmasta - kuinkahan paljon se teki sitä 1700-luvun ruotsalaiselle, joita mekin silloin olimme? Viisaus tuli tutuksi myös 1930-luvun lopussa, jolloin jäimme suurinpiirtein yksin taistelemaan suurvaltaa vastaan.

Hakkauttamalla lauseen kivitauluun Ehrensvärd teki ajatuksestaan näkyvän. Ilman sitä aistisimme sitä vain Kuninkaanportin miljööstä tai Suomenlinnan sijainnista, jyhkeistä muureista, muurien ampuma-aukoista tai valtavista tykeistä. Ehrensvärd teki Suomenlinnan rakentamisen taustoista näkyviä ja tunnistettavia, hän teki uskomuksesta kirjatun arvon.

Organisaatiokulttuurisumua voi siis hälventää kirjaamalla perusolettamuksia ylös. Ylös kirjoitettuna meidän on helpompi keskustella niistä ja päättää, mitkä arvot kuuluvat meidän tulevaisuuteemme ja mitkä ovat vanhentuneita ja siksi hylättävä.

Kuuntele Reino Myllymäen maksuton webinaaritallenne aiheesta tästä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kokonaisarkkitehtuuri, organisaatiokulttuuri

Onko tarkoitus saada jotain aikaan?

Torstai 2.5.2013 - Reino Myllymäki

"Kun ei tee mitään, ei tee virheitä", sanotaan. Sanonta saattaa motivoida jotkut olemaan tekemättä mitään lähes koko elämänsä ajaksi. Kaikille se ei kelpaa.

Kuinka monta kertaa onkaan tullut vastaan tilanne, jossa ei tunne kykenevänsä tekemään jotain, koska ei ole saanut tekemistä varten riittävästi ohjeita, materiaalia tai tukea? Tällaisessa tilanteessa on monta toimintavaihtoehtoa. Voi olla tekemättä mitään. Voi pyytää korjausta puutteisiin. Tai sitten voi tehdä parhaansa sillä ohjeistuksella. materiaalilla ja tuella mitä jo on. Kaikki vaihtoehdot ovat perusteltavissa.

Viimeiseen vaihtoehtoon tukeutuva voi varautua siihen, että sitten kun valmista syntyy, arvostelijoita riittää. Muutaman kerran jälkeen sitä sitten oppii, että on parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä "ominpäin" jotain.

Mietipä hetki, arvoisa blogini lukuja, mihin tällainen yritys- tai yhdistyskulttuuri johtaa?

Minun mielestäni se johtaa sellaiseen kulttuuriin, jossa tapahtuu hyvin vähän. Ollaan flegmaattisia ja tehottomia. Perustetaan komiteoita miettimään asioita, koska kukaan ei saa yksin tehdä mitään. Tai sähköpostit sinkoilevat, kun yritetään saada mielipiteitä muilta. Tai vaaditaan suunnitelmaa ennen toteutusta, sitten suunnitelman tekemisestä pitää tehdä suunnitelma, jota pitää suunnitella vielä erikseen etukäteen. On helppo keksiä tekemättömyydelle perusteluja.

Millainen on päinvastainen kulttuuri? Sellaisessa ihmiset tuntevat vastuualueensa ja toimivat sen puitteissa ja sen rajoja koetellen vastuullisesti. Ymmärretään, että inspiraatio on katoavaista, jolloin kannattaa toimia nopeasti eikä perustaa komiteoita. Pyytää joskus kaverilta viisi minuuttia idean testaamiseen ja jatkaa siltä pohjalta.

Sellaisessa kulttuurissa ei epäonnistumisesta rankaista. Kun tekee, syntyy virheitä. Jos tällaisessa kulttuurissa jostain rangaistaan, rangaistaan siitä, ettei tee mitään. Varsinkin pienissä ja nuorissa organisaatioissa on pakko kokeilla, mikä toimintatapa tai tuote on hyvä ja asiakkaita kiinnostava. On oltava ketterä ja nopea.

No, me CxO:ssa uskomme tähän jälkimmäiseen kulttuuriin. Kun keksimme jotain, pyrimme kokeilemaan ideaa nopeasti. Syntyy onnistumisia ja epäonnistumisia, joista opitaan. Välttelemme komiteoita mutta sparraamme toisiamme. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: organisaatiokulttuuri, epäonnistuminen, komiteatyö, ammattimentorointi, tekemisen meininki