Viisut: Euroopan maantiedettä ja historiaa

Eurovision laulukilpailut on taas valvottu. 26 maan yleisradioyhtiön kilpailijaa pääsi loppukilpailuun, jossa 42 maata antoi niille pisteitä.

Olen itse seurannut viisuja jostain 1970-luvulta, tosin en yhtäjaksoisesti. Joitakin vuosia on jäänyt väliin.

Silmiinpistävä piirre on ollut, että maat jakavat pisteensä enimmäkseen naapurimaille. Mutta sitten on aina joukossa yksi, joka kerää pisteitä lähes joka maasta. Vuonna 2006 se oli Suomen Lordi mutta vuonna 2012 se oli yhtä vastaanpanemattomasti Ruotsin Loreen.

Olen 2000-luvun puolesta välistä saakka asti pitänyt tavoitteena tutkia viisujen pisteiden jakaantumista. Alkuperäinen hypoteesini oli sama, jota viisujen suomalaisjuontajat viljelevät: antavat pisteitä naapurimailleen. Totta, mutta vain sinnepäin.

Tiedän, että vuonna 2006 Lordi sai Kyprokselta 5 pistettä. Kun toisaalta tietää, että Lordin kappaletta pidettiin Kyproksella lähes saatananpalvontana, on 5 pisteen saaminen todellinen ihme. Syy on porukassa, jossa oli suomalaisia ja jossa digattiin Lordin musiikkia.

Toinen esimerkkini liittyy myös vuoden 2006 viisuihin. Silloin äänestin minäkin Lordia. Barcelonassa hotellin puhelimella. Vaikka Espanja antoi 10 pistettä, oli vaikutukseni siihen murto-osa verrattuna Kyproksen nuorten vaikutukseen oman maansa pisteisiin.

Kolmas esimerkkini on Makedonia, josta Suomi sai aina pisteitä, kun siellä oli rauhanturvaajia.

Neljäs esimerkkini on Saksa, joka useana vuonna antoi täydet 12 pistettä Turkille. Tänä vuonna taisi tulla vain 5 pistettä.

Vähemmistöt

Kysymys ei ole (niinkään) siitä, mitkä maat ovat toistensa naapurimaita, vaan muusta. Kysymys on siitä, kuinka paljon oman maan kansalaisia on rajojen ulkopuolella. Ei kuitenkaan poikkeuksetta.

Neuvostoliiton hajottua Baltian maihin ja Itä-Eurooppaan jäi suuri venäläisvähemmistö. Se näkyy nyt siinä, että Venäjä saa pisteitä suurin piirtein jokaiselta Itä-Euroopan maalta. Tosin vuonna 2012 Venäjän kilpailukappale kuului niihin, jotka saivat pisteitä lähes jokaiselta maalta.

Toinen samanlainen keskittymä löytyy entisen Jugoslavian alueelta. Slovenia, Kroatia, Bosnia, Servia, Montenegro... jopa Albania kuuluvat sellaiseen kokonaisuuteen, jossa omassa maassa on poikkeuksetta suuria pikemminkin naapurimaan kansalaisuuteen kuuluvia vähemmistöjä.

Vielä vanhempia vastaavia tilanteita löytyy Keski-Euroopasta, jossa maiden rajoja ei ole vedetty aina kansalaisuuden tai kielen mukaan. Puola lienee II maailmansodan seurauksena lännempänä kuin koskaan ja sen seurauksena niin Puolassa kuin monessa muussa maassa on saksalaisvähemmistöjä. Tuo vain yhtenä esimerkkinä.

Lisäksi on varmaan jonkinlaisia vanhempi-lapsi -ilmiöitä, ainakin Kreikan ja Kyproksen välillä. Maat antavat toisilleen "aina" 12 pistettä. Joskus tällaista oli havaittavissa Suomen ja Viron välillä.

Tutkimatta tarkemmin olen vahvasti sitä mieltä, että viisujen pisteisiin vaikuttaa vahvasti se, miten paljon kilpailukappaleeseen, sen esittäjään, kieleen tai maahan samaistuvaia ihmisiä on oman maan ulkopuolella. Pysyvästi tai väliaikaisesti. Joskus tämä ratkaisee voittajan mutta useimmiten onneksi ei. Aina löytyy yksi tai useampia kappaleita, jotka voittavat sydämiä kaikissa tai lähes kaikissa maissa. Tänä vuonna sen teki Ruotsin Loreen mutta lähes yhtä hyvin Venäjän paapuskat.

Yleisradio - haloo!

Suomi, Yleisradio ja Pernilla Karlsson jäivät omassa karsintalohkossaan 12. sijalle, joten Suomen edustajaa ei loppukilpailussa nähty.

Suomi yritti nyt toista kertaa kakkoskielellään. Siitä se ei jäänyt kiinni, josko kohta siitä sai etuakaan.

Oma painonsa on toki annettava esiintyjän kokemattomuudelle. Mutta missä oli lava-show? Pernilla tuskin liikkui paikaltaan esityksen aikana. Missä oli taustakuoro, missä tanssijat, missä liikkuvat ja kauniit taustat?

Esiintyminen oli niin aneeminen, että tulee mieleen: päätettiinkö panostaa niin vähän, ettei menestytä?