CxO:n blogi

Oikeudenmukaisuus kateissa, vaikka pelti ei kolissutkaan

Torstai 23.6.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Päätimme taannoin kirjoittaa yrityksemme arvoista. Blogia kirjoittamalla selvitämme itsellemme, toisillemme ja muille lukijoille, mistä arvoissamme on kysymys. Voi olla, että arvon käsittelyyn tarvitaan useampikin kirjoitus.

Tänään kirjoitan oikeudenmukaisuudesta.

Viime sunnuntaina seurasin vierestä liikennetapahtumaa, joka olisi saattanut johtaa vahinkoilmoituksen laatimiseen ja poliisien paikalle kutsumiseen. Onneksi niin ei käynyt.

Beige auto ajoi Pirilän Kukkatalon pihaan perässään sininen auto. Portista sisään ajettuaan kuljettajat kääntyivät vasemmalle, jossa on parkkipaikka. Siinä kohtaa ajotie on sellainen, että vastakkaisiin suuntiin menevät autot pääsevät kyllä kohtaamaan vaikka vasemmalle on 90 asteen kulmaan pysäköity rivi autoja. Mutta autot eivät pääse peruuttamaan paikoilta pois, jollei ajoväylä ole tyhjä.

Beigen auton käännyttyä vasemmalle vastaan oli tulossa auto ja kaksi autoa oli lähdössä peruuttaen vasemman laidan paikoituksesta. Beigen auton kuljettaja pysäytti ja kytki peruutusvaihteen. Peruutusvalo syttyi. Auto nytkähti taaksepäin.

Perässä ajaneen sinisen auton kuljettaja painoi äänimerkkiä varoittaakseen eteen pysähtynyttä todennäköisestä törmäyksestä - olihan hänellä pakki silmässä - ja kannustaakseen häntä ajamaan eteenpäin, jolloin suma selviäisi.

No suma selvisikin sillä, että paikoituksesta poistuvat autot pääsivät jotenkuten pois samoin kuin vastakkaiseen suuntaan kulkeva auto. Ja niin molemmat autot pääsivät paikoittamaan.

Beigeä autoa kuljettanut mummeli tuli sen jälkeen ns. aukomaan päätään sinistä autoa kuljettaneelle naiselle. Ei olisi kuulemma tarvinnut huudattaa. Eikä hän aikonut peruuttaa. Vastaväitteitä hän ei kuunnellut tai ymmärtänyt.

Estettyään äänimerkin käytöllä todennäköisen vakuutustapahtuman, sinisen auton kuljettajan mielenterveyttä epäiltiin beigen auton kuljettajan toimesta. Onko oikeudenmukaista?

Entä miten mummeli olisi suhtautunut siihen, jos sinisen auton kuljettaja ei olisi tyytännyt ja pelti olisi kolissut? Valittanut siitä, kun ei tyytytetty?

Jäin pohtimaan, mitä muuta tapahtui kuin tuo kuvattu tapahtumankulku. Monet varsinkin vanhat ihmiset pitävät äänimerkin käyttämistä jotenkin paheksuttavana, siitä huolimatta, että kyseessä yksi harvoista laissa sallituista merkinantovälineistä (vilkku, hätävilkku, pitkien räpäytys, takasumuvalo ja äänimerkki eli tyytty). Tässä tapauksessa se oli käyttökelpoisin väline edessä ajavan autoilijan huomion herättämiseksi.

Mummeli olisi voinut myös ajaa pidemmälle, sillä siellä oli paljon vapaita paikkoja. Sen sijaan hän jäi odottamaan ensimmäistä vapautuvaa paikkaa tukkien samalla liikenteen. Ilmeisesti tuosta ensimmäisestä parkkiruudusta on lyhyin matka lyllertää kauppaan.

Mummelin käyttäytymisessä sinisen auton kuljettajaa kohtaa ei ollut mitään, mikä herättäisi myötätuntoa. Jäin miettimään, että olisikohan hänen käyttäytymisensä ollut toisenlaista, jos perässä tullutta autoa olisi ajanut mies?

Semmoista se on oikeudenmukaisuus - tai oikeammin sen puute.

Täst' edes varon Tuusulassa liikkuvaa beigeä töpöperäistä Nissania, jonka oikea takavalo on teipattu. Toivottavasti mummeli lukee tämän, muuttaa käyttäytymistään tai edes käy korjauttamassa takavalonsa.

Juhannus on edessä ja moni viettää osan pidennetystä viikonlopusta matkustamalla kumipyörillä paikasta toiseen. Olen tehnyt semmoisen havainnon, että merkittävä osa - ehkäpä 80 % - liikenteessä tapahtuvista keskarin näyttämisestä on heikkoja yrityksiä siirtää oma moka vastapuolelle. Niinkuin tuossa sunnuntain tapahtumassa.

Omasta tekemisestä vastuun kantaminen on oikeudenmukaista, siirtäminen toiselle ei. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ei ole lieventävä asianhaara, ei edes juhannuksena.

Ollaan siis juhannuksena oikeudenmukaisia, eikö?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oikeudenmukaisuus, liikenne, käyttäytyminen, tasa-arvo, liikenneraivo

Opi johtamaan nukkuessasi

Tiistai 21.6.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Sleepy.jpgKunto ei kasva treenin aikana, vaan harjoitusten välisissä lepotauoissa. Näin väitetään ja siihen uskon.

Onko sama ilmiö johtamisessa? Mitä jos johtamaan ei opikaan johtamalla, vaan johtamiskokemusten ja -oppien välisissä tauoissa? Rauhallisissa hetkissä, jolloin ehtii pohtia mitä tuli tehtyä ja mitä vaikutusta tekemisellä tai tekemättä jättämisellä oli omiin johdettaviin. Yön aikana aivot laittavat hermoyhteyksiä sitten uuteen järjestykseen ja seuraavana aamuna on astetta viisaampi.

Jos näin on ja miksi ei olisi, kannattaa suosia pitkän puurtamisen rinnalla rauhoittumista ja pitkiä yöunia. Jos johtaja (tai kuka tahansa) on koko ajan niin kiireinen, ettei ehdi pysähtyä pohtimaan, saati kunnolla nukkua, tyhmistyy tai ainakin jättää järkevöidyttyä. Väsynyt johtaja on muutenkin ärtyisämpi ja tyhmempi.

Johtajat, varatkaa aikaa pohdiskelulle ja reiluille viisastusunille.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, uni, nukkuminen, lepo

Poisopettajia kaivataan

Torstai 16.6.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Oppia_ika_kaikki_720x405.jpg

Toisessa roolissani Ketterät Kirjat Oy:n toimitusjohtajana ja kustannustoimittajana joudun silloin tällöin keskustelemaan suomen kielen kieliopista. Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että lukion opeilla seilataan läpi koko elämä. Mutta kielemme muuttuu, uusia sanoja tulee ja kielioppiammekin viilataan. Siksi ristiriitatilanteissa viittaankin aina Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen ohjeisiin enkä lukion äidinkielen tunneilla oppimiini totuuksiin.

Olemme joutuneet oppimaan paljon ja joudumme oppimaan myös iän karttuessa lisää. Monet opit muuttuvat ja poisoppimisen taitokin olisi hyväksi.

Saatuani alleni automaattivaihteisen auton ajoin usein oikea käsi vaihdekepillä niin kuin olin tottunut ajamaan käsivaihteisella autolla. Näin siitä huolimatta, että ajon aikana vaihtamisen tarvetta ei juuri ole. Kymmenessä vuodessa alan olla tuosta(kin) poisoppinut.

Viimeisessä vaihdossa sain alleni auton, jossa on avaimeton käynnistys. Nyt taas piti oppia uutta ja poisoppia vanhaa. Autokauppias kertoi, kuinka vanhempi pariskunta oli laittanut kaukosäätimellä auton lukkoon ja avannut auton sen jälkeen kahvasta. Useita kertoja tajuamatta, että kahvasta kokeilu ei toiminutkaan enää auton lukituksen testitapauksena, vaan oli tahdonilmaisu auton avaamiseksi.

No nyt pitää tarkistaa auton lukitus sivupeilien asennosta. Taas on opittavaa ja poisopittavaa.

Kannamme yhteiskuntana mukanamme raskasta taakkaa, joka on peräisin yhteiskuntamme edellisistä vaiheista. "Aikainen lintu madon nappaa", sanottiin ja kannustettiin nousemaan aikaisin ylös töitä tekemään. Maatalousyhteiskunnassa päivänvalo olikin tärkeässä asemassa tuotantoa mahdollistavana tekijänä mutta pitääkö Tuusulanväylän edelleen ruuhkautua klo 7-8?

Digitalisaatio tuottaa meille jatkossa yhä kiihtyvällä tahdilla opittavaa ja poisopittavaa. Tietojärjestelmät vaihtuvat, prosessit muuttuvat.

Moni käy postilaatikollaan kahdesti päivässä, kaksitoista kertaa viikossa. Tunnen ihmisiä, jotka käyvät enää kerran viikossa postilaatikkonsa sisältöä tarkistamassa. He heittävät todennäköisesti mainospostin suoraan kierrätykseen ja lukevat uutisensa tabletilta.

Kohta ei Postikaan käy postilaatikolla kuin ehkä kolme kertaa viikossa. Siinähän tulee taas poisopittavaa. Olisiko poisopettajille tilaa yhteiskunnassamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittyminen, digitalisaatio

Verttien karisma

Tiistai 14.6.2016 - Toni Hinkka

Introvertti.jpg

”Apua, olen introvertti - En voi kehittää karismaani!” Näin olen kuullut parikin kertaa jonkun sanovan viime viikkoina. Autsh, kuinka väärässä he ovatkaan.

Karisma on paljon enemmän kuuntelu- kuin puhetaitoa. Introvertti on luontaisesti parempi kuuntelija kuin vahva ekstrovertti, joka saattaa muiden mielestä olla liiankin puhelias. Samalla kuuntelutaidot voivat olla puutteelliset, kun aika menee keskustelua dominoidessa.

Näiden verttien välissä on ambivertti, joka voi vaihtaa helposti kuuntelusta puheliaisuuteen ja toisin päin. Tällaisen henkilön on ehkä helpointa säätää oma karismansa sopivalle tasolle keskusteluseuran verttisyydestä riippuen.

Useimmat ihmiset pitävät siitä, että saavat kertoa omista asioistaan. Introvertti saa siis luontaisesti toiset ihmiset pitämään itsestään.

Sama se oletko intro-, ambi- vai ekstorvertti, kunhan olet jokin vertti. Karismaa voi aina kehittää verttisyydestäsi riippumatta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: intovertti, ektrovertti, ambivertti, karisma, vakuuttavuus

EVVK

Torstai 9.6.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

EVVK_720x405.jpg

Suomen Sotilas -lehden numerossa 2/2016 Jukka Knuuti kirjoitti kolumnin juuri tällä samalla otsikolla.

Hän kirjoitti kohusta, joka syntyi, kun ilmoitettiin Yhdysvaltain Ilmavoimien tulevan harjoittelemaan Suomen alueelle F-15-hävittäjillä. Ja toisesta samanlaisesta, joka liittyi Suomeen harjoittelemaan tulevien amerikkalaisten panssariajoneuvoihin. "Poliitikot pitivät skandaalina, ettei heitä informoida, vaan he saavat tietää asiasta tiedotusvälineistä. Puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi, että on kerrottu, mutta puolustusvaliokunnan jäsenet olivat kiinnostuneet enemmän iPadeistaan kuin asiantuntijoiden selostuksista".

Knuutin esimerkkilista ei jäänyt tähän. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja oli ihmetellyt, että "koska me muka on päätetty hankkia Horneteihin  pommeja?" Hän ei ollut ymmärtänyt, mitä Horneteihin hankittava ilmasta maahan -kyky tarkoittaa.

Knuuti ihmettelee kirjoituksessaan puolustusministerin ja puolustusvaliokunnan paikkojen huonosta arvostuksesta. Jäsenet eivät kiinnostu asioista, eivätkä kysy, jos eivät ymmärrä heille selostettuja asioita.

Sama riivaa yrityksiä. Vaikka tietotekniikka on digitalisaation myötä muodostunut merkittävimmäksi yhteiskunnan ja yritysten muutosta ajavaksi tekijäksi, yhä edelleen johdolla on etuoikeus olla ymmärtämättä tietotekniikka-asioita.

Ja mikä pahinta, he osaavat puolustusvaliokunnan jäsenten tapaan olla kysymättä. Heidän mielestään on vähemmän vahingollista pysyä tietämättömänä ja säilyttää kulissit kuin paljastaa tietämättömyytensä ja saada ymmärrys. Sillä armeijassa espanjalainen ratsu ei ole hevonen eikä tietohallinnossa palomuuri ole tiiliseinä.

Monen yrityksen hallitus on siirtänyt tietohallintojohtajansa taloushallinnon kilven taakse. Noin 60 %:lla tietohallintojohtajista ja -päälliköistä on esimiehenä talousjohtaja, jolla talouden ja IT:n lisäksi on usein vastuullaan monia muita, usein vähämerkityksisinä koettuja, asioita. Voi olla, että talousjohtajaa on tarvittukin suodattimeksi johtoryhmän ja tietohallinnon väliin, mutta nyt se on menneen talven lumia.

Nyt on nimittäin viimeiset hetket yritysjohdolla alkaa kiinnostua tietotekniikasta ja tietohallintoasioista. Samalla on viimeiset hetket tietotekniikkaväellä lopettaa akronyymeillä ja muilla kryptisillä kielenkäänteillä kommunikointi.

Sillä menestyvimmät yritykset ovat ottaneet tietotekniikan kehitystoimintansa kärkeen. Se ei onnistu ilman johdon, liiketoimintaväen ja tietotekniikkaväen saumatonta yhteispeliä ja molemminpuolista ymmärrystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, osaaminen, kysyminen, mentorointi

Suomen karismaattisin piha

Tiistai 7.6.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Backyard.jpg

Voiko piha olla karismaattinen? Siis vakuuttava, uskottava, jopa vaikutusvaltainen?

Pitäisi sen ainakin jäädä mieleen. Kylän pahin kaatopaikka? Ehkei kuitenkaan. Pitää jäädä positiivisesti mieleen. Enemmän siis siisti kuitenkin. Semmoinen mihin on kiva tulla, kiva olla ja ikävä lähteä.

Jos pihasi on kuin kaikilla naapureilla, ei se ainakaan erotu. Jos ei pahakseen, niin ei edukseenkaan.

Onko pihallasi siis jotain, mikä tekee siitä ainutlaatuisen? Sellaisen, jonka teillä vierailleet muistavat aina mainita, kun käynnistään puhuvat.

Laita kuva tai kuvaus karismaattisesta pihastasi tämän kirjoituksen kommenttikenttään tai lähetä info@cxopro.fi. Katsotaan minkälaisia ideoita tämä kerryttää.

Kommentoi kirjoitusta.

Osaa arvostaa osaamista

Torstai 2.6.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Nelja_peukkua_720x405.jpg

Olen oppinut arvostamaan ihmisiä vertaisinani. Se on osittain seurausta siitä, että minua on pienempänä potkittu riittävästi päähän. Ylipaino ja silmälasit olivat joillekin riittävä syy, joillekin kai koulumenestykseni.

Opin, että olen huono. Tästä opista olen yrittänyt viimeiset 20 vuotta oppia ulos. Sen seurauksena olen alkanut suhtautua muihin ihmisiin niin kuin vertaisiin suhtaudutaan. Siitä on ollut monenlaista seurausta.

Aluksi huomasin asettavani muille riman samaan kohtaan kuin itselleni. Koska pidin itseäni huonona, oli luonnollista vaatia muilta samaa kuin itseltä. Se oli kohtuutonta monessakin mielessä. Oikeasti olin joissakin asioissa hyvä, jolloin rima tuli asetettua joskus aivan liian korkealle. Joissakin asioissa muut ihmiset olivat minua parempia, jolloin rimaa ei asetettu välttämättä riittävän korkealle. Mahdottomiksi koetut tavoitteet sen kummemmin kuin liian löysätkään tavoitteet eivät kannusta yrittämään tosissaan.

Nykyään minua ärsyttää, kun jotkut ihmiset katsovat oikeudekseen asettaa minulle korkeampia vaatimuksia kuin itselleen. En ärsyynny, jos kysymyksessä on selkeä osaamisalueeni, joka pohjautuu vaikkapa koulutukseeni. Jos olet ainoa rakentaja joukossa, on luonnollista, että sinulta vaaditaan rakentamisen osaamista ja tietämystä enemmän kuin muilta.

Mutta jos korkea-asteen koulutuksen saanut ja vuosikymmeniä johtajana ollut vaatii minulta - jolla myös on korkea-asteen koulutus ja pitkä johtamiskokemus - enemmän vaikkapa IT- tai tiedotusosaamista, ärsyynnyn. En ymmärrä, mikä oikeuttaa hänet vaatimaan minulta enemmän kuin häneltä itseltään.

Varsinkin tietotekniikka on osa-alue, jonka osaamattomuutta siedän päivä päivältä vähemmän. Miksi joidenkin ihmisten on lupa olla aivan avuttomia tietotekniikka-asioissa? Sama porukka halveerasi 90-luvulla niitä, jotka kiinnostuivat tietotekniikasta. Nyt sama porukka tuskailee selviytymistään koko ajan digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Kumpaa pitäisi tuntea: sääliä vai vahingoniloa?

Kun jollakin ihmisellä on osaamista, jota arvostan ja tarvitsen, tunnen suurta nöyryyttä, olipa hän metsuri, putkimies, tietojärjestelmäasiantuntija, lääkäri tai tekniikan tohtori. Kunnioitan osaamista, varsinkin sellaista, mitä minulla ei ole. Mutta ylimielisiä besserwissereitä vihaan.

Arvostetaan osaamista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, osaaminen, kunnioitus, mentorointi

Hannibal Lecter esimiehenäsi

Tiistai 31.5.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Hannibalin_naamio.jpg

Ajattele, jos bussinkuljettajaksi valittaisiin ajokortiton sokea. Menisitkö kyytiin? Mieti, jos kesäisen uimarannan valvojaksi pestattaisiin uimataidon. Entä jos sydämesi operoisi pienkonemekaanikko? Mitä, jos Hannibal Lecter olisi pomosi? Absurdeja, pelottaviakin ajatuksia. Eikö?

Ihmisiä johtamaan haetaan kuitenkin vieläkin ihmisiä, joilta edellytetään taitoja, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisten johtamisen kanssa. Tämä johtuu toki siitä, että ei ihmisten johtamisen taitoa ole missään oikein opetettukaan. Korkeakoulun voi suorittaa varsin hyvin ilman tuntiakaan ihmisjohtamista. Armeijassa opetetaan asiaa hieman, mutta se oli ainakin 90-luvulla vielä aika kaukana siitä, miten ihmisiä pitäisi työelämässä johtaa.

Huonolla ihmisten johtamisella voi saada kaameita aikaan. Paitsi, että tuhoaa yksittäisten ihmisten elämän ja uran, voi tuhota myös heidän läheistensä elämän ja uran. Puhumattakaan siitä, että organisaatio tai yritys sekä lopulta koko yhteiskunta kärsii.

Olen törmännyt välillä siihen, että viranhaltijajohtaja voi terrorisoida johdettaviaan ja koko palvelemaansa organisaatiota, kunhan ihmisjohtamiseen täysin liittymättömät muodolliset pätevyydet täyttyvät. Niin kauan kuin ei tee räikeää virkavirhettä, voi lannistaa ja kiusata muita mielin määrin. Joskus tahattomasti taitamattomuuttaan, mutta pelottavan usein tahallaan sadistista mielihyvää hakien.

Ihmiskunnan historia on täynnä hirmutarinoita johtamisesta. Näen kuitenkin tänään pieniä valon pilkahduksia niin kutsutussa sivistysvaltiossamme. Olemme vielä kaukana inhimillisyydestä, mutta on jo näkyvissä toivoa siitä, että ellei lapsemme niin ehkä lapsenlapsemme voivat elää yhteiskunnassa, jossa johtaminen edellyttää ihmisjohtamisen pätevyyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, psykopaatti, psykopatia

Maailmanmestaruuden voittamisen salaisuus

Torstai 26.5.2016 - Toni Hinkka, puhejohtamisaktivisti

Toni_ja_Minna_1_720x405_px.jpg

Minulle ja valmennettavalleni kävi viime vuonna samoin kuin leijonille sunnuntaina. Voitosta voittoon (aluevoitto, Suomen mestaruus ja Euroopan mestaruus) ja MM-finaalissa hyvä suoritus, mutta kirkkain mitali lipsahti lopulta toiselle joukkueelle. Leijonien laji oli jääkiekko. Meidän lajimme oli puheen pitäminen.

Tänä vuonna on mahdollisuus kirkastaa mitali kultaiseksi. Takuita onnistumisesta ei ole, koska finaaliin karsiutuvat kunkin maanosan kovimmat parhaiten valmistautuneet superlahjakkuudet.

Myös joukkueessamme on muutoksia. Puheenpitäjä vaihtuu. Onneksemme viime vuoden puhuja on tällä kertaa valmennustiimissä valmentajana, tai pitäisikö sanoa jopa mentorina, mukana.

Aluksi lyhyt analyysi viime vuodesta. Miksi onnistuimme?

Vuoden 2015 kisaajamme, Petri Eklund, on todellinen puhumisen superlahjakkuus. Tekstiä tulee hyvin jäsenneltynä ja rytmitettynä takeltelematta valmistautumattakin. Kansainvälistä kisaa silmällä pitäen on pohjalla sujuva hyvin lausuttu englannintaito. Esiintyminen on varmaa, suorastaan itsevarmaa ilman hyppysellisyyttäkään ylimielisyyttä. Kontakti kuulijoihin on vahva. Oululainen, tai sanoisinko oulumainen, helposti lähestyttävyys toimii kirsikkana kakun päällä.

Valmentajana pystyin ehkä tuomaan näkökulmia, joita ei niin tyypillisesti puhetaidon oppaista löydy. Ei ainakaan helposti, koska tiivistetyt salaisuudet mahtuvat mainiosti yhdelle paperisivulle eikä siitä oikein myyvää tiiliskiveä saa aikaiseksi. Kolmella sanalla: tunne, rakenne ja kuulijaanvaikuttamisjärjestys.

Vuoden 2016 kisaajassamme, Minna Pikkaraisessa, on jotain samaa ja jotain erilaista. Hänkin on Oulusta. Yes. Hyvää, jäsenneltyä ja takeltelematonta tekstiä riittää. Vuoden ulkomailla ovat kypsyttäneet varman englanninkielen käytön. Itsevarmuutta ja tervettä kunnianhimoa riittää.

Erojakin on. Minna on hyvin viehättävä nainen. Selkeä vahvuus. Kansainvälinen elämänkokemus tuo puheisiin henkilökohtaista kaikupohjaa, joilla voidaan koskettaa tuomareiden sydämiä. Minna on yliopiston professori. Se tuo samalla sivistystä ja arvovaltaa. Viiden lapsen äitiys lienee tuonut sydämen sivistystä vielä väitöskirjaakin enemmän.

Mitä uutta siis valmennukseen? Ainakin pelitapa eli puheen rakenteeseen kiinnitetään enemmän huomiota kuin viime vuonna. Siinä lienee kuitenkin ollut se pahin kompastuskivemme. Myös itse pelitapahtuman ympärillä tapahtuviin asioihin kiinnitetään enemmän huomiota. Koko homma rakennetaan puhujan karisman päälle ja sen karisman hiomme ennen kisaa astetta vielä nykyistäkin vakuuttavammaksi.

Tärkeintä lienee kuitenkin muistaa tunne. Se on kaikesta päätöksenteosta 92 prosenttia.

Näillä lähdetään rakentamaan Euroopan mestaruutta ensin kesäkuussa ja maailmanmestaruutta sitten lokakuussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhekilpailu, puhe, maailmanmestaruus, leijonat, voitto, valmentautuminen, valmistautuminen

Hienosti tehty, jellonat!

Tiistai 24.5.2016 - Reino Myllymäki

Onnistunut_torjunta_720x405.jpg

En ole erityisemmin jääkiekosta kiinnostunut. En katso liigamatseja televisiosta enkä aitiosta. Mutta MM-kisat ja olympialaiset sytyttävät niin, että yleensä katson kaikki leijonien ottelut. Niin tänäkin vuonna.

On hienoa nähdä edustusjääkiekkojoukkueemme ja sen pelaajien kehittyneen vuosi vuodelta. Peli on kontrolloidumpaa ja syötöt osuvat usein suoraan vastaanottajan lapaan. Myös haastattelut ovat nykyään mielenkiintoista kuultavaa: sanavalmiit haastateltavat osaavat analysoida peliä ja kertoa onnistumisista, epäonnistumisista ja parannusehdotuksista.

Hyvä näin. Mutta tästä ei oikeastaan ollut tarkoitus kirjoittaa.

Tarkoitus oli kirjoittaa tilastoista. Niistä joita ennen peliä ja pelin aikanakin kerrotaan pelaajista. Maalivahtien torjuntaprosenteista. Muiden pelaajien tekemistä maaleista, syöttöpisteistä ja plus-miinus-tilastosta.

On se hurjaa luettavaa, jos on vaikkapa tehnyt seitsemän maalia ja neljä maaliin johtanutta syöttöä yhdeksässä ottelussa. Tai saavuttanut torjuntaprosentin 94. Tai voittanut yhdeksän ottelua putkeen. Hienoja suorituksia kaikki.

Mutta nuo kaikki ovat tilastomerkintöjä. Ne kertovat, mitä on saatu aikaan.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut siitä, että olen oppinut arvostamaan ihmisiä pikemminkin heidän aikaansaannostensa kuin heidän koulutuksensa ja perhetaustansa vuoksi. Minä toimin näin, jotkut toiset toisin.

Mutta se mitä on saatu aikaan ei ole tae tulevasta. Suomen leijonien maalivahti Mikko Koskinen ylsi finaalissa hienoon 96,8 % torjuntatasoon. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä vastustajan maalivahdin torjuntaprosentti oli tasan sata. Eikä se, että Suomen joukkue teki yhdeksässä ottelussa 37 maalia - keskimäärin 4,1 maalia ottelua kohden - taannut finaalissa meille yhtään maalia. Tulos oli nolla maalia.

On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuutta arvioitaessa menneet meriitit ovat vain tilastomerkintöjä, eivät tae mistään. Totta kai todennäköisyydet ovat sellaisen puolella, joka on ennenkin saanut jotain aikaan. Sellaisen kanssa on turvallista lähteä uusiin haasteisiin. Mutta meidät mitataan joka päivä uudelleen - menneisyyden meriitteihin on tarpeetonta tuudittautua.

Ehkä kohtalokkain virheemme olisi uskoa, että koska ihmiskunta on tähän astikin onnistunut selviytymään kaikista haasteista, se tulee selviytymään jatkossakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, päätöksenteko, tosiasia, mielipide

Mikä ihmistä motivoi? Keino 24: Anna idealistille aikaa parantaa maailmaa

Torstai 19.5.2016 - Päivi Mayor

Vaaka.jpg

Eräs toimitusjohtaja kuvaa vahvaa idealismin tarvettaan seuraavasti: ”Minut tuntevat ihmiset kutsuvat minua usein maailmanparantajaksi, lähetyssaarnaajaksi tai sanansaattajaksi.... Minun on hirveän vaikeaa ymmärtää ja sietää itsekkäitä ja pessimistisiä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ylpeillen realisteiksi. Jos ihmiskunnassa olisi pelkkiä realisteja, asuisimme vielä luolissa – tai emme olisi välttämättä edes kiivenneet kuivalle maalle.”

Reissin motivaatioteoriassa idealismilla tarkoitetaan epäitsekästä halua vähentää sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta omaa itseään tai perhettään laajemmin. Vahvan idealismin tarpeen omaavat henkilöt haluavat vaikuttaa siihen, että heidän jälkeensä maailma on parempi paikka. He haluavat työskennellä yhteisen hyvän puolesta. He saattavat lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja olla hyvin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta. Toiset heistä taas käyttävät paljon aikaa humanitäärisiin projekteihin, ympäristönsuojeluun tai eläintensuojeluun.

Jotkut erittäin vahvasti idealistiset yksilöt ovat valmiita uhraamaan vapautensa tai koko elämänsä tärkeänä kokemansa asian puolesta. Esimerkiksi Martin Luther King sitoutui henkensä kaupalla rotujen välisen tasa-arvon edistämiseen. Muutama vuosi sitten suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela kiipesi vankilatuomion uhallakin öljynporausalukselle Venäjän pohjoisella merialueella.

Vahva idealismin tarve voi tietyissä tilanteissa olla haitallista. Jos sinulla on hyvin pakottava tarve pelastaa heikompiosaisia, saatat tehdä sitä silloinkin, kun toiset eivät halua tulla pelastetuiksi, pelastaminen ei ole mahdollista tai omat resurssisi eivät yksinkertaisesti riitä.

Työyhteisössä vahvan idealismin tarpeen omaava henkilö haluaa osallistua ja ottaa kantaa yrityksen toiminnan eettisyyteen liittyvään keskusteluun. Hänellä on todennäköisesti selkeä ja vahva näkemys siitä, millä tavoin tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta voi parantaa. Hän saattaa haluta valita työpaikkansa sen perusteella, kokeeko hän organisaation toiminnan eettiseksi ja toimiiko yritys vastuullisena yrityskansalaisena.

Käytännön vinkkejä idealismia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta arvostavan henkilön motivoimiseksi:

  • Motivoi vetoamalla hänen oikeudentajuunsa ja yleiseen oikeudenmukaisuuteen: ”Tästä näkökulmasta on oikeudenmukaista, että....”
  • Kannusta häntä siitä, että hän ajattelee mielellään eri tilanteissa suurempaa hyvää ja kaikkien etua: ”Miten voimme toimia kaikkia hyödyttävällä tavalla? Onko sinulla ideoita, miten voisimme auttaa muita?”
  • Anna mahdollisuuksia ja tilaa ”tehdä hyvää” tai toimia idealistisissa tehtävissä; hän voi esimerkiksi olla vastuussa yrityksen sponsoroinnista ja yhteiskunnallisista suhteista.
  • Toimi sen eteen, että yrityskulttuurinne olisi oikeudenmukainen ja reilu, ja pyydä tältä työntekijältä ehdotuksia siitä, miten asiaa voisi vielä parantaa. 

Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Motivaatiotalon uutiskirjeessä 9.5.2016. CxO käyttää mentoroinnissaan RMP-profilointia. Mikäli olet kiinnostunut, ota yhteyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, motivaatio, kehittäminen, mentorointi

Tulevan puhekilpailuvoiton fiilistelyä

Torstai 19.5.2016 - Minna Pikkarainen

Toni_ja_Minna_3_720x405_px.jpg


Professori ja puhekilpailu? Mikä ihmeen yhdistelmä se oikein on?

Nuorkauppakamaritoiminta on mielenkiintoinen juttu. Se tarjoaa monenlaisia eväitä monenlaiseen toimintaan joskus jopa hyvin erilaisillekin ”nuorille”.

Minä liityin nuorkauppakamaritoimintaan, jonkun mielestä ehkä liian myöhään, vasta professorina. Tässä kohtaa olisin helposti voinut todeta, että minulla ei enää ole täällä mitään uutta opittavaa ja unohtaa koko jutun. Niin ylpeä ei sentään koskaan saa olla.

Esiintyminen ja esiintymisvalmennus, johtamisvalmennukset ovat sellainen asia, mitä itsessään voi aina kehittää kerrasta ja vuodesta toiseen olipa sitten toimitusjohtaja, professori tai nuori menestyjä. Koskaan ei saa olla niin valmis johtaja tai esiintyjä, että muuttuisi ylpeäksi tai voisi todeta, että tämän minä jo osaan niin hyvin, että kehittämisen varaa ei enää ole.

Puhekilpailuun lähtiessä en odottanut, kuinka hyvä juttu se oikeastaan on esiintymistaidoille. Itseasiassa voisin sanoa että puhekilpailua parempaa esiintymisvalmennusta saa ihan oikeasti etsiä. Varsinkin silloin kun alatkin edetä kilpailusta ja voitosta toiseen Suomen- ,  Euroopan- ja Maailmanmestaruus tasoilla.

Jokainen onnistuminen ja jokainen voitto on samalla mieletöntä itsensä ylittämistä. Uuden tyyppisten puhe-esitysten pitäminen, kyky naurattaa tai itkettää ihmisiä on upea kokemus, johon kannattaa jo ihan uhallaankin lähteä mukaan.  

Ihan upeaa on myös huomata miten mahtavat tukijoukot puhekilpailun taustalle voikaan saada. Aiemmin puhekisan voittaneita huippu osaajia kuten Petri Eklund tai Hannu Nikupeteri tai jopa oikeita johtamisen valmentajia kuten johtamisaktivisti Toni Hinkka.  Kyllä tässä professorinkin on syytä olla superkiitollinen saamastaan avusta, sparrauksesta ja myös oman kamarin, Oulun Tervaporvarit, upeasta tuesta.


Minulla on ollut tapana joka kerta ennen puhekisaa ostaa lasillinen kuohuviiniä ja kilistää se tulevan voiton kunniaksi. Tyyliini kuulu niin ikään luoda ennakkovisio, jossa juhlitaan jo tulevaa voittoa ja jossa kuvittelen hakevani puhekisan palkintoa siellä palkintogaalassa fanfaarien saattelemana.


Kippis siis Tampereen kisoihin ja sitten Kanadaan, hyvä me, hyvä me, hyvä Suomi….nyt vain peukut pystyyn ja voittoa hakemaan.


Minna Pikkarainen
Connected Health Professori
Oulun Tervaporvarien Nuorkauppakamari

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhetaito, nuorkauppakamari, professori, puhe, karisma

Haluatko vahvan johtajan?

Tiistai 17.5.2016 - Reino Myllymäki

Strong_Project_Manager_720x405.jpg

Suomen karismaattisin henkilö -kyselytutkimuksen tuloksia koottaessa tuli esille mielenkiintoinen ristiriita. Karisman itsearvioinnin perusteella tärkeimpinä pidetyt karisman osa-alueet olivat nimittäin aika tavalla eriparia niihin verrattuna, joita ihmiset pitävä karismaattisimpina pitämiensä henkilöjen tärkeimpinä osa-alueina.

Viimeksi mainittuja tutkiessa tulee mieleen ilmiö "vahvan johtajan kaipuu". Se elää näköjään meissäkin. Itse asiassa kyllä asia on tullut esillekin mm. yleisön osaston kirjoituksissa, joissa kaivataan jo manan majoille menneitä poliitikkoja takaisin: "Ei olisi Kekkosen aikana ollut tämmöistä!"

Minä en kaipaa Kekkosta enkä ketään muutakaan diktaattorin elkein johtavaa takaisin, enkä usko, että kovin moni muukaan tietoisesti. Silti meillä näyttää olevan jonkinlainen piilotettu kaipuu saada johtaja, joka johdattaisi meidät vaarojen ja vaikeuksien ohi paratiisiin.

Paula Aaltonen Koffilta oli puhumassa Onnistunut Projekti -tapahtumassa Eteläranta 10:ssä perjantaina 22.4.2016. Hän puhui Onnistuneen projektin reseptistä. Projektin ohjausryhmän roolia pohtiessaan hän lohkaisi viisauden: "Everyone wants a strong project manager, until they get one!"

Niinhän se taitaa olla olla. Kolikon kruunapuolta halutaan mutta yleensä saadaan koko kolikko klaavapuolineenkin. Andy McCoy on sanonut viisauden: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen!"

Muistetaan tuokin, kun kovasti jotain halutaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, vaikuttaminen, karisma

Suomen karismaattisimman naisen kolme karismaattista neuvoa

Perjantai 13.5.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

IMG_5188.JPGMinulla on ollut suuri etuoikeus viettää aikaa Suomen karismaattisimman naisen kanssa tällä viikolla. Tiistaina tarinoimme pitkään hänen kotonaan Hyrsylän Mutkassa. Eilen torstaina toimin hänen kuljettajanaan, kun kävimme YLE:n Aamu-tv:ssä puhumassa karismasta ja paljastamassa Suomen karismaattisimmat henkilöt: presidentti Sauli Niinistön ja taiteilija Aira Samulinin.

Airan kanssa vietetty aika oli erinomaisen antoisaa. Keskustelimme elämästä ja kaikenlaisesta. Suurta kokemuksen tuomaa sydämen viisautta. Uskaltaisin jopa väittää, että jo ystävystyimmekin.

Sain Airalta paljon vinkkejä karisman kehittämiseen. Tässä kolme keskeisintä kohokohtaa, jotka jäivät mieleeni.

Karisma ei löydy omasta navasta!” Aidosti karismaattinen ihminen on kiinnostuneempi muista ihmisistä kuin itsestään. Hän ei nosta itseään jalustalle eikä tuo itseään turhan tärkeänä esiin.

Niinkin valomainen ja tarinoita täynnä oleva persoona kuin Aira on, niin huomasin kahden kesken, että hän kohteli minua vertaisenaan. Vaikka hän puhui paljon, hän myös kuunteli aidosti, kun minulla oli sanottavaa.

”Pötypuhetta”, voi joku lukijoista ajatella. ”Olen nähnyt Airaa telkkarissa tai esiintymässä ja hänhän puhua pulputtaa jatkuvasti.” No, mietipä hetki. Tuskin ne telkkarissa hirveän pitkään näyttävät kohtauksia, joissa esiintyjä olisi ihan hiljaa.

Aira_ja_Toni_YLEn_aamu-tvssa.jpg

Karismaattinen ei katsele peiliin!” Tämäpä outo neuvo, saatat ajatella. Eikö aina neuvota nimenomaan katsomaan ensisijaisesti peiliin ja vasta sitten syyttelemään muita?

Airapa puhuikin ihan konkreettisesta peilistä - ei metaforisesta. Hän kertoi, että jo pikkutyttönä häntä ohjeistettiin katsomaan muita ihmisiä eikä vilkuilla itseään koko ajan peileistä. Aika itsekeskeinen kuva voisi peiliin vilkuilijasta tulla. Katso siis peiliin ennen kemuja ja puuterointihuoneessa, mutta keskity muu aika muihin ihmisiin.

IMG_5113.JPG

Opettele lukemaan ja ymmärtämään muita ihmisiä!” Aira kertoi ehkä tärkeimmäksi vahvuudekseen sen, että hän osaa nähdä ihmisistä aika nopeasti, mistä nämä ovat kiinnostuneita. Sitten kun hän puhuu, hän pyrkii puhumaan asioista, jotka kiinnostavat toisia.

Lienee aika yleinen harhaluulo, että karismaattiset ihmiset olisivat puhumisen taitureita. Todella karismaattiset ihmiset taitavat kuitenkin olla ennen kaikkea kuuntelemisen taitureita.

IMG_5205.JPG

Tässä pieniä tuokiokuvia 89-vuotiaan rouvan karismaattisista elämänviisauksista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, Aira Samulin

Suomen karismaattisin mies ja nainen 2016: Sauli Niinistö ja Aira Samulin

Torstai 12.5.2016 - Kehitystunnustelija Marja-Leena Tikkanen

“Kuka on Suomen karismaattisin” -kyselytutkimuksen tulos on selkeä. Karismaattisin suomalainen ja karismaattisin mies on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Suomen karismaattisin nainen on taiteilija Aira Samulin.

Presidentti Niinistön vahvimmiksi karismaominaisuuksiksi arvioitiin olemus, aitous ja rohkeus. Aira Samulinin karisma pohjautuu häntä äänestäneiden mukaan ennen kaikkea olemukseen, aitouteen, läsnäoloon ja rohkeuteen.

Ensimmäistä kertaa toteutettuun kyselyyn vastasi 1049 henkilöä, joista 168 mielestä presidentti Niinistö on karismaattisin suomalainen.  Kyselyssä ei ollut valmiita ehdokasvaihtoehtoja. Ääniä sai yli 300 henkilöä. Karismaattisia henkilöitä löytyy eniten kulttuurista ja politiikasta. Mielenkiintoista äänien jakautumisessa on se, että enemmistö äänestäneistä oli naisia ja äänistä 80 % saivat miehet ja 20 % naiset.

CxO:n karismamentori Toni Hinkka tapasi tiistaina monien rakastaman Aira Samulinin hänen kotonaan Hyrsylän Mutkassa. Suomen karismaattisin nainen on säteilevän maineensa veroinen, iätön persoona. Hänen kiteytyksensä "Karisma ei löydy oman navan ympäriltä" on erinomainen vinkki kenelle tahansa, joka haluaa kehittää omaa vaikuttavuuttaan. Samulinin karismaa pääsivät todistamaan television välityksellä suomalaisuuden päivänä 12.5. myös kaikki Yle aamu-tv:n katsojat.

Toni_ja_Aira_b_720x405_px.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, vaikuttaminen, Suomen karismaattisin, Aira Samulin

Karisma ei ole pysyvää

Tiistai 10.5.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Karisma_720x405.jpg

Siitä on kohtuullisen paljon aikaa kulunut, kun apostoli Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeeseensä ohjeita ja neuvoja koskien seurakuntaelämää. Tulkittiin nämä sanat sitten oikein tai väärin, nainen on saanut vaieta seurakunnassa.

Ja vaieta on saanut myös seurakunnan ulkopuolella. Maatalousvaltaisen yhteisön keskeisiä henkilöitä olivat kirkkoherra, nimismies, lautamiehet ja jopa kuudennusmiehet eli seksmannit. Jo tehtävän kirjoitusasusta selviää, että vallan käyttäjät olivat vuosisatoja nimenomaan miehiä.

Miehet esiintyivät, ajoivat omaa, yhteistä tai edustamaansa asiaa. Kansakunta tottui kuulemaan miehen ääntä ja seuraamaan heidän omaksumaansa esiintymistapaa. Kun naiset lähtivät sitten vuosisatojen takamatkalta mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, monille tehokkain tie oli omaksua samoja keinoja, jota miespuoliset kollegat käyttivät. Naismaisia miehiäkään ei arvostettu.

Kun vuonna 2004 Yleisradio äänestytytti kansaa suurimmasta suomalaisesta, 99 vaihtoehdon listalla oli 31 naista. Kymmenen finalistin listalla puolestaan oli yksi nainen, joka oli istuva presidentti.

Torstaina julkistetaan Suomen Karismaattisin henkilö. Sen verran voin raottaa salaisuuden verhoa, että äänestäjien yhteystiedoista voidaan päätellä 65 % olleen naisia ja 35 % miehiä. Silti äänestystulosten kärjestä löytyy enemmän miehiä kuin naisia.

Syitä on uskoakseni kaksi. 1. vaikuttajien joukossa on enemmän miehiä kuin naisia. 2. naisetkin ovat tottuneet arvostamaan miesvaikuttajien karisman piirteitä. Monella kansakunnalla - niin meilläkin - on vahvan johtajan kaipuu. Se näkyy odotuksissamme.

Lohdutukseksi vakuutan, että aika tulee hoitamaan asian. Naisia on noussut vaikuttajiksi ja nousee koko ajan lisää. Samalla se ja aikojenkin muuttuminen muuttaa sitä, mitä hyväkarismaiselta vaikuttajalta odotetaan.

Olin jokunen kuukausi sitten tilaisuudessa, jossa esiintyi - muiden ohella - kaksi noin kolmekymppistä naispuolista henkilöä. Kuulin joskus kymmenkunta vuotta sitten radiosta, että silloisten tyttöjen ja nuorten naisten lauseen loppua kohden nouseva intonaatio johtui siitä, että puhuja halusi varmistaa, kuunteliko kanssasisko häntä. Kun puhuja varmistui, että kuunteli, ääntä saattoi laskea. Lopputuloksena oli ylös-alas kulkeva intonaatio.

Nähtävästi intonaatio on jäänyt noille kahdelle naiselle muistona nuoruudesta. Pidin sitä karismaa vähentävänä tekijänä, osin varmasti siitä johtuen, että olen itse vanhempi. Mutta voihan olla, että heidän sukupolvensa pitää sitä karismaattisena. Ajat muuttuvat, ihmisetkin, ja karisma sen mukana.

CxO Professional Oy julkistaa torstaina 12.5.2016 Suomen Karismaattisimmaksi äänestetyn henkilön - miehen ja naisen. Pysy kanavalla!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, vaikuttaminen, karisma

Arvopohdiskelua - rohkea vastavirtaan kulkija

Torstai 5.5.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Vastavirtaan_720x405.jpg

Nostin itse CxO:n arvokeskusteluun vastavirtaan uimisen, jolla on tekemistä rohkeuden kanssa; se nostettiin myös arvona esiin.

On helppo kulkea myötävirtaan. Antaa vain mennä valtavirran mukana tehden vain, mitä muutkin tekevät ja tarjoten palveluja, joita asiakkaat ja potentiaaliset asiakkaat ilmoittavat tarvitsevansa.

Valtavirran katveeseen jää kuitenkin tärkeitä mutta vähälle huomiolle jääneitä alueita. Valtavirtaa kuljetaan punaiselle merelle; valtavirran katveista voi löytyä se sininen meri, jolle jokainen oikeasti kaipaa.

Applen ja Nokian matkapuhelintekemisiä seuratessa oli helppo vetää johtopäätös, että Nokian markkinatutkimusvetoinen tuotekehitys oli virhe ja Applen suurelta osin Steve Jobsin näkemyksiin ja tahtoon perustuva visionäärinen tuotekehitys on oikea ratkaisu. Tässä piilee viisautta. Henry Fordin kerrotaan tokaisseen: "Jos olisin kysynyt asiakkailta, mitä he halusivat, olisi vastaus ollut: nopeampia hevosia!"

Ei ole ihan helppo kehittää näkemystä, mitä sellaista asiakkaat oikeasti tarvitsevat, jota ne eivät tiedä vielä haluavansa. Mutta jos sen keksii ja signaalit osoittavat ratkaisun olevan oikea, on löydyttävä rohkeutta uida vastavirtaan ja tarjota jotain, mitä muut eivät (vielä) tarjoa.

Kilpailuetu syntyy harvoin - jos koskaan - sillä tavoin, että tehdään samoin kuin muutkin. Juhani Siljo on joskus kirjoittanut runoonsa viisauden: "Vastavirtaan nousee lohen suku."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, johtaminen, visio, valtavirta

Arvopohdiskelua - luottamus

Tiistai 3.5.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Trust.jpg

Olemme viime aikoina käyneet paljon arvokeskustelua asiakkaidemme kanssa. Tämän kiistattomista hyödyistä valaistuneina päätimme päivittää myös oman yrityksemme arvot. Arvokkainta tämä lienee julkisen keskustelun kautta.

Ennen menemistä itse arvoon, kerron niistä kiistattomista hyödyistä. Arvot siis kertovat millä keinoin toimimme ja tavoittelemme menestystä. Mikä on siis sallittua ja mikä taas ei. Jokaisellahan on tästä jonkinlainen käsitys omassa päässään, mutta vasta arvokeskustelulla pääsemme kurkistamaan toistemme päihin. Tällä debatoinnilla ennaltaehkäistään monta murhetta ja konfliktia, joita muussa tapauksessa väistämättä ilmenee, kun ihmiset toisten kanssa töitä tekevät. Jos taas eripuraa on jo ilmassa, voidaan arvokeskustelun avulla niihin puuttua. Helpointa ja halvinta on ennaltaehkäisy, mutta jostain kumman syystä meitä kutsutaan avuksi usein vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo kärjistyneet.

Olen aikaisemmin pohtinut parissakin blogissa kunnioitusta ja sen osoittamista: tässä ja tässä.

Nyt siis luottamuksen kimppuun. Miten minä määrittelen luottamuksen?

  1. Voin luottaa toisen tekemään lupaukseen. Voin luottaa myös siihen, että jos hänellä tilanne muuttuu, hän informoi minua ensi tilassa siitä, että lupausta pitää muuttaa.
  2. Voin luottaa siihen, että hän ei puhu minusta tai kertomastani selkäni takana. Tämä luottamus vahvistuu sillä, etten kuule hänen puhuvan kenestäkään muustakaan tämän selän takana.
  3. Voin luottaa hänen rehellisyyteensä. Hän ei kaunistele tai vääristele tosiasioita. Hän antaa rehellistä palautetta, joka on minun ja organisaatiomme hyväksi. Toki hänellä on viisautta valita palautteen aika, sävy ja välittämiskanava kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti.
  4. Hän priorisoi toiset huomioiden. Ai, miten vihaankaan sitä, että joku perustelee minun tai kollegani laiminlyöntiä priorisoinnilla. Silloin hän siis sanoo, että priorisoi meidät sen arvoiseksi, ettei edes pientä huolta tai vaivaa vähentävää viestiä voi laittaa. Vain totaalisen itsekeskeinen ihminen priorisoi vain omasta näkökulmastaan. Sellaisia ei saisi ainakaan johtajissa olla ainuttakaan.
  5. Luotettava on johdonmukainen. Hänen päätöksensä ja käyttäytymisensä noudattavat ainakin jonkinlaista logiikkaa.
  6. Luotettava on lojaali. Voin luottaa siihen, että hän on rinnallamme huomennakin. Luotan siihen, että hänelle yhteisön etu on oman edun yläpuolella. Hän ymmärtää, että oma etu ei ole ristiriidassa yhteisön edun kanssa pitkällä aikavälillä.

Mitä luottamus sinulle merkitsee?

1 kommentti . Avainsanat: arvo, arvot, arvokeskustelu, luottamus

Kaksi samaa täysin erilaista kokemusta

Torstai 28.4.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Ennen vierastin webinaarien pitämistä kuin ruttoa. Nyt taidan rakastaa niitä. Mistä moinen mielen muutos?

Niille, jotka eivät tunne termiä, kerron, että webinaari on internetissä eli webissä pidetty seminaari. Siinä kuulijakunta on valtaosin jossain ihan muualla kuin esiintyjät. Vähän kuten telkkarissa. Eivät taida uutisankkurit nähdä kodeissaan ruutua toljottavaa yleisöään.

Kerron aluksi ensimmäisestä webinaaristani, joka aiheutti minulle kammon moista kohtaan.

Tämä taisi tapahtua vuonna 2010. Asiani osasin ja kalvot olivat valmiina. Aiheena projektin sudenkuopat. Menin paikalle. Minut otti vastaan mies, joka saattoi jopa tervehtiä. Hän ohjeisti missä istun, mihin katson ja mihin puhun. Sitten hän poistui hämärästä huoneesta. Olin yksin. Peloissanikin varmaan. Puhuin pienelle pisteelle tietokoneruudun päällä. Yksin.

Webinaarin jälkeen sama mies palasi huoneeseen. Kysyin, miten meni. Hän sanoi, että ei ollut kuunnellut. Varmaan ihan ok.

Näin sen muistan. Onnistuin välttelemään webinaareja kuutisen vuotta tiistaihin asti. Toki näin, että webinaareista ehti tässä ajassa muodostua valtavirtaa. Keksin kuitenkin helposti erilaisia ”bisnesperusteita” sille, miksi webinaarit eivät ole meidän firman juttu. Tiistaina kaikki muuttui. Tai ehkä se muutos alkoi jo pari kuukautta sitten.

Aloitimme silloin yhteistyön ZEF-nimisen yrityksen kanssa. He tekevät valtavan hienolla tekniikalla älykkäitä kyselyitä myyntiin ja markkinointiin.

Me päätimme tehdä heidän kanssaan aluksi Karisma-palveluihimme liittyviä profilointi- ja markkinointivälineitä. Näistä tuoreimpana esimerkkinä CxO Karismakone, joka on viikossa tuottanut meille järjettömän määrän dataa ja liidejä. Määrän, jonka saamiseen meillä meni aikaisemmin varmaan vuosi.

No, zefiläiset ovat huippuammattilaisia siinä mitä tekevät. Mutta se ei ole se juttu, mikä sai minut webinaarimyönteiseksi. Vaan ihmisten käytös.

Runsas kuukausi sitten pidimme karismatyöpajan ZEFillä. Kun minä ja kollegani Marja-Leena Tikkanen astuimme heidän tiloihinsa, tulivat kaikki paikalla olijat nopeasti ja iloisesti esittäytymään ja tervehtimään. Tuli sellainen olo, kuin olisi saapunut hyvien ystävien luokse pitkästä aikaa. Monessa paikassa ollaan nykyään korrektin ystävällisiä, mutta tämä oli täysin eri tasolla. Ja täysin luontevaa. Lähtiessä jo halattiin.

Tämä kokemus oli merkittävä, kun tuli puhetta yhteisestä webinaarista. En tyrmännytkään ajatusta heti, vaan annoin menetelmälle uuden mahdollisuuden. Hyvä, että annoin.

Viimeisen viikon aikana vaihdoimme ZEFin Sami Raution ja Toni Martikaisen kanssa monta kertaa ajatuksia webinaarin rakenteesta, PowerPoint-kalvoista, tekniikasta ja markkinoinnista. Keksin monta syytä aina välillä soitella Samille tai Tonille. Perjantaina Sami jo tokaisikin, että älä stressaa, kyllä se hyvin menee.

Tiistaina saavuimme tuntia ennen esityksen alkua paikalle. Taas lauma zefiläisiä kävi tervehtimässä. Naiset jopa halaten. Nuorekas, iloinen ja ennen kaikkea hyväksyvä tunnelma tarttui.

Testasimme kalvot ja äänet ja tekniikat. Harjoittelimme jopa tietokoneen nuolinäppäinten paikan ja käytön. Vitsailimme ja naureskelimme, välillä jopa tulevasta esityksestä puhuen.

Zefinaari_2016-04-26.jpg

Kuvassa vasemmalta: Toni Martikainen, minä ja Sami Rautio. Kuvan otti Marja-Leena Tikkanen

Webinaarihuoneessa oli esityksen isäntä Sami, tekniikkaa hoitava Toni ja kollegani Marja-Leena. En ollut yksin. Lasiseinien takana liikkui energisiä ja iloisia zefiläisiä omissa askareissaan.

Kun esitys alkoi, olin jo ihan liekeissä. Tunnelmaa auttoi vielä se, että lasiseinän takana zefiäiset kävivät virnistämässä ja näyttämässä peukkumerkkiä. Taisi hyvä fiilis välittyä myös internetin linjoja pitkin kuulijoille. Sen verran hyvää palautetta on tullut ihan pyytämättä.

Minä rakastan pitää webinaareja nykyään. Koska pääsisin seuraavan kerran?

Mikä onkaan tarinan opetus? Mieleeni tulevat Tuomi Kariniemen neuvo Paras Neuvoni Johtamiseen Ikinä -kirjaan (Ketterät Kirjat, 2012)

”Ihmiset eivät jälkikäteen tarkkaan muista MITÄ teit heidän kanssaan, mutta he kyllä muistavat MILTÄ TUNTUI!”

PS. Tallenne webinaarista löytyy alta. Välittyykö tunnelma?

Webinaaritallenne:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunnelma, rohkaisu, ZEF, webinaari

Koko ajan paremmalta kuulostava Sandhja

Tiistai 26.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Suosikki_720x405.jpg

Seurasin Uuden Musiikin Kilpailun alkueriä ja semifinaaleja satunnaisesti mutta finaalia sitäkin tarkkaavaisemmin. En ollut kuullut Sandhjaa aikaisemmin ja kun kuulin kappaleen finaalissa, päästin jonkin spontaanin mutta ei-kannustavan ja -kunnioittavan äännähdyksen.

Hieman jäi harmittamaankin Saara Aallon ties kuinka mones kakkossija. Silti Saaran kappale ei oikeastaan ollut juurikaan Sandhjan kappaletta parempi tai kummoisempi.

Kun Sandhjaa olen sitten kilpailun jälkeen kuullut soimassa radiossa, esitys on kerta kerran jälkeen kuulostanut paremmalta. Pelottaa, sillä kummasta on kysymys:

  • Sandhjan kappale on oikeasti hyvä ja siksi se, vaikken sitä aluksi tykännytkään, kuulostaa koko ajan paremmalta.
  • Sandhjan kappale kuulostaa koko ajan paremmalta, koska Eurovision laulukilpailut lähestyvät, toivon Suomen menestyvän niissä ja Suomea edustaa Sandhja.

Pelkään vuosien euroviisukokemuksella jälkimmäistä. Kun siihen lisätään etukäteishehkutus ja juontajien kommentit ennen ratkaisevaa esitystä, ilmiö saavuttaa kliimaksinsa hipoen toiveajattelua.

Kuinkahan usein tällaiseen törmää yritysmaailmassa? Joskus sen huomaa helposti, kun kehutaan tai puolustetaan viran puolesta ratkaisua, joka ei ole kelvollinen, on kallis tai pahasti myöhässä. Tähän syyllistyvät arvovaltaisetkin tahot.

Oikeasti onnistuminen ei ole meidän toiveistamme kiinni - vaan teoistamme.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »