CxO:n blogi

Vuorovaikutus vs. asiasisältö: 6-1

Torstai 1.12.2016 - Toni Hinkka

63286405_S.jpg

Pyrin usein erinomaiseen valmistautumiseen. Nyt epäonnistuin siinä täydellisesti. Jouduin pelastamaan tilanteen vuorovaikutuksella ja pallon antamisella yleisölle. Lopputulos yllätti kaikki…

Viime viikolla purin pienelle ryhmälle 360 johtajaprofiilia. Tapanani on ollut valmistautua kunnolla, ellei jopa erinomaisesti. Katsoa siis data kunnolla läpi etukäteen ja poimia sieltä huomiot valmiiksi.

Tällä kertaa valmisteluni epäonnistui täydellisesti. Yhden osallistujan data tuli viime tipassa, joten valmistelunikin jäivät viime tippaan. Muutama ylimääräinen hosuhäiriö ja tekniikkapulma siihen samaan syssyyn ja datan ennakkokatselu jäi lopulta tekemättä.

Jouduin vetämään purkutilaisuuden tietämättä etukäteen johtopäätöksiäni. Ajatteluaikaa saadakseni heitin palloa paljon enemmän ryhmälle: Mitä te nostaisitte tästä osiosta keskusteluun? Miten te neuvoisitte häntä tässä kysymyksessä?

Lopputuloksena oli se, että ryhmä neuvoi toisiaan paremmin kuin minä ikinä. Vielä yllättävämpää oli se, että päivän loppupalautteessa tätä profiilin purkutapaa pidettiin koko kurssin parhaimpana.

Mitä opin tästä?

  1. Mitä enemmän annat toisten puhua, sitä fiksummalta ja ammattitaitoisemmalta itse vaikutat.
  2. Ihmiset ovat sitä tyytyväisempiä, mitä vähemmän valmisteltua luentoa ja mitä enemmän he saavat itse ajatella ja osallistua.
  3. Keskity ihmisiin ja vuorovaikutukseen enemmän kuin itse asiaan.
  4. Kun osaat asian, uskaltaa antaa pallon pois omasta hallinnasta putoamatta itse pelistä pois.
  5. Kuntohuippu kannattaa ajoittaa läsnäolohetkeen valmistelun sijaan.

Kyllä minä nämä kaikki asiat tiesin jo entuudestaan. Tuli vaan taas kerran unohdettua ja vahingossa ansaitusti muistutetuksi.

Toni Hinkka

PS. Tämän tositarinan profiili oli tämä ja tarinan koulutus tämä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, mentorointi, valmistautuminen, vuorovaikutus

Älä kysy, älä kerro!

Tiistai 29.11.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tietamattomyys_720x405.jpg

CxO:lla on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään kehityshankkeiden valmisteluvaiheen terveyttä. Tämä blogikirjoitus käsittelee tuon tutkimuksen välituloksia hankkeen käynnistämisen päätöksenteon osalta. Kysely päättyy 30.11.2016, siihen asti voit vielä antaa oman panoksesi tässä.

Kehityshankkeen valmisteluvaiheen terveystarkastus -tutkimuksemme välituloksia tarkasteltaessa pisti silmään kysymyksen "Kuinka yksimielinen ylin johto oli hankkeen käynnistämisestä?" vastaukset. Osan tuloksista kerroin jo viime viikolla, yksi havainto jäi kertomatta.

13 % vastaajista kertoi, että ylin johto ei ole ottanut hankkeeseen kantaa. Emme kysyneet vastausten taustoja, joten jäin miettimään syitä tapahtuneeseen.

On organisaatioita, joissa ylin johto on ihan pihalla organisaationsa käytännön tapahtumista. Kehittäminen on yhä enemmän ja enemmän tietotekniikan soveltamista ja saattaa olla, että ylin johto kokee nämä "IT-asiat" vieraiksi. Pahimmassa tapauksessa johto elää kuplassaan ja keskijohto hoitelee kehittämistä omien intressiensä mukaisesti. Toivon, että nämä organisaatiot havahtuvat ja muuttavat kurssiaan, sillä toisessa päässä siintää tuhon kajastus.

Toisena ääripäänä tulee mieleen, että hankkeet kuuluvat niihin hankkeisiin, joiden katsotaan kuuluvan IT-johtajan tai -päällikön vastuulle. Esimerkiksi IT-infrastruktuurissa on sellaisia liiketoimintaan suoraan tai epäsuoraan vaikuttavia hankkeita, joita putkahtelee lainsäädännön ja teknologian muutoksista johtuen ja jotka vain pitää hoitaa pois. Ei tällaisia asioita aina raportoida yksityiskohtaisesti ylimmälle johdolle, varsinkaan jos tätä ei asiat kiinnosta.

Kolmas vaihtoehto, joka tulee mieleen, liittyy ylimmän johdon määritelmään. Suuressa konsernissa voi olla tilanne, että hanke liittyy yhden divisioonan liiketoimintaan, jolloin ylintä johtoe ei asialla ole vaivattu. Näin varsinkin, jos vastuu kehittämisestä ja IT:n soveltamisesta on voimakkaasti hajautettu.

Tutkimus todistaa nyt sitten sen, että ei johto ole selvillä jokaisesta kehityshankkeesta.

Joulukuun alkuun on vielä pari päivää. Siihen asti, arvoisa lukijani, vastaa kyselyymme, tutustu kehityshankkeen onnistuminen -sivustoomme ja mieti, tarvitsistko karismaa ollaksesi vakuuttavampi viedessäsi kehityshankkeitasi eteenpäin.

P.S. "Don't ask, don't tell" (Älä kysy, älä kerro) -periaate oli käytössä Yhdysvaltain asevoimissa 1993-2011. Se mahdollisti sen, että homoseksuaali sotilas ei saanut tunnustaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan (ja jäi siten erottamatta). Onko meillä tietotekniikan suhteen joissain organisaatioissa sama tilanne tietotekniikan hyödyntämisen suhteen? Eli, että saat perustaa kehittämisen tietotekniikan varaan, kunhan et ota sitä puheeksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityshanke, valmistelu, päätöksenteko

Erimielisten kehityshankkeiden onnistuminen?

Torstai 24.11.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Johdon_yksimielisyys_720x405.jpg

CxO:lla on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään kehityshankkeiden valmisteluvaiheen terveyttä. Tämä blogikirjoitus käsittelee tuon tutkimuksen välituloksia hankkeen käynnistämisen päätöksenteon osalta. Kysely päättyy 30.11.2016, siihen asti voit vielä antaa oman panoksesi tässä.

Kehityshankkeen valmisteluvaiheen terveystarkastus -tutkimuksemme välituloksia tarkasteltaessa pisti silmään kysymyksen "Kuinka yksimielinen ylin johto oli hankkeen käynnistämisestä?" vastaukset.

Tyhjiä vastauksia oli aika paljon ja se on ymmärrettävää, sillä kaikkien on mahdotonta olla selvillä siitä, mitä vaikkapa suuren yrityksen johdossa oikeasti tapahtuu. Mielenkiintoista oli se, että vastaajien mukaan vain 25 % yrityksistä johto oli täysin yksimielinen.

Yksimielisyys ei ole varma oikean päätöksen mittari, se kannattaa muistaa. Yksimielisesti on tehty huonojakin päätöksiä. Vastaajista 44 % oli sitä mieltä, että päätöksenteko oli melko yksimielinen, 9 %:n mukaan erilaisia näkemyksiä oli ilmassa ja toiset 9 % liittyi asiasta tietämättömiin.

Kun tarkempia taustoja ei kysytty, emme tiedä erimielisyyden syitä. Voi olla, että ollaan antamassa yhdelle konserniyhtiölle lupaa poiketa yhteisestä linjasta, mikä aiheuttaa erimielisyyttä. Voi olla, että joidenkin johtoryhmän jäsenten intuitio huutaa: "Ei!" Voi olla, että projekti sinänsä on hyvä mutta sen paperityöt ja esittely on tehty huonosti. Vaarana kuitenkin on, että erimielisyyden jäljiltä hanketta ryhdytään tarkkailemaan pienenkin virheen varalta ja ollaan valmiita vetämään matto hankkeen alta.

Hankkeen keskeyttäminen ei sekään ole katastrofi sinänsä. Hankkeeseen laitetut rahat toki menetetään ja luvatut hyödyt jäävät saamatta ja The Standish Group luokittelee keskeytetyn projektin epäonnistuneeksi, mutta silti: keskeytyspäätös voi olla paras päätös koko projektin historiassa. Parempaan tulokseen olisi toki päästy, jos päättävän elimen erimielisyyden syitä olisi tarkasteltu tarkemmin aikaisemmassa vaiheessa.

Paremmalla valmistelulla päästään parempaan lopputulokseen ilman, että työmäärä kasvaa. Näin väitän. Kun hankkeen aloituspäätöksen tueksi tehty materiaali on havainnollista ja perustuu läpinäkyviin arvoihin ja perusteluihin ja kun sen esittelijällä on karismaa, on helpompi tehdä päätöksiä - puoleen tai toiseen.

Aiheesta löytyi toinenkin mielenkiintoinen havainto, palaan siihen ensi viikolla. Siihen asti, arvoisa lukijani, vastaa kyselyymme, tutustu kehityshankkeen onnistuminen -sivustoomme ja mieti, tarvitsistko karismaa ollaksesi vakuuttavampi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityshanke, valmistelu, päätöksenteko

Karsitko karisman lapsistasi?

Tiistai 22.11.2016 - Toni Hinkka

Karisma eli vaikuttamisvakuuttavuus on yksi merkittävimmistä menestystekijöistä elämässä. Monet vanhemmat ja kasvattajat tekevät lapsilleen tahattomasti karhunpalveluksen kitkemällä heistä heidän luontaisen karismaattisuutensa. Rakkaus syntyy karismasta.

Parenthood_small.jpg

Olen vuosia väittänyt, että karisma ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan opittavissa oleva taito. Muutama vanhempi on välillä älähtänyt olevansa eri mieltä kanssani ainakin oman pilttinsä osalta. Oikeassa olivat.

Käännän takkini tuon synnynnäisyyden osalta. Opittavissa olevasta olen edelleen samaa mieltä kuin aikaisemmin. Erityinen paino on lapsuusajan kasvatuksella. Se voi tukea karismaa tai tuhota sen.

Nyt olen vakuuttunut, että karisma on jokaisessa ihmisessä oleva synnynnäinen ominaisuus. Vauvathan ovat valtavan puoleensavetäviä ja saavat meidät uhraamaan valtavasi heidän hyvinvointinsa eteen. Evoluutio on vauvojen karismalla varmistanut, että huolehdimme jälkeläisistämme. Rakkaus syntyy karismasta. Karisma synnyttää rakkautta.

Opettamistani kahdeksasta karismaluokasta lapsella ovat luonnostaan vahvoina läsnäolo, innoitus, kokokehoisuus, itsetunto, rohkeus ja etenkin aitous. Viestintätaidot ja sosiaalinen äly tulevat enemmän iän, koulutuksen ja kokemuksen myötä.

Kasvaessa monilla karisma karisee. Miksi, mietin. Me vanhemmatko sen karisman vauvoista kitkemme irti? Päiväkoti, koulu ja kaverit tehnevät oman osansa?

Oppiminen perustuu hyvin vahvasti matkimiseen. Lapsi oppii vanhemmilta ja etenkin vanhemmiltaan monia karismaominaisuuksia sekä hyvässä että pahassa. Sillä voi olla suuri merkitys, onko vanhempien huomio lapsen kanssa keskustellessa hänessä vai televisiossa. Innoituksen kulmakiviä ovat arvot, missio ja sitoutuminen. Arvojen ja niiden toteuttamisen suhteen tuuliviirimäiset vanhemmat saavat jälkikasvun helposti hämilleen ja sivuvaikutuksena heikentävät hänen itsetuntoaan.

Rohkeus ja aitous karisevat, kun lapsen vilkasta käytöstä pyritään hillitsemään liian voimakkailla otteilla. Koulun tasapäistävä opetustapa tekee välillä kaikkensa omaleimaisuuden kitkemiseksi.

Huomaan, että tämä uusi oivallus avaa minulle aivan uuden maailman karismaan. Ehkä seuraava kirjani onkin Karismaa kasvattajille?

Toni Hinkka

Lämmin kiitos Eevalle ja Jarkolle ansiokkaasta kritiikistä sosiaalisessa mediassa. Ilman sitä keskustelua, en olisi oppinut ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, kasvattaminen, kasvatus, vakuuttaminen, vaikuttamisvakuuttaminen, lapsuus, vanhemmuus

Meneekö kaikki uusiksi?

Torstai 17.11.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Pokemon_Go.png

Silloin tällöin tulee markkinoille ajattelutapoja ja tuotteita, jotka muuttavat markkinoiden pelikenttää niin, että kaikki tuntuu menevän uusiksi. Syntyy murrostilanteita, joissa se, mikä oli vielä eilen tuoretta ja validia, onkin yht'äkkiä vanhaa ja mennyttä. Vain uusi rulettaa. Vaan meneekö se ollenkaan niin?

Läpimurtotuotteiden tekijät nousevat median otsikoihin suurina sankareina. Ihmetellään sitä, miten tuntematon yritys saattoi kertaheitolla tehdä menestystuotteen. Ilmiö perustuu samantapaiseen ajatteluun, kuin nuorten ihmisten haaveet maailmanmenestyksestä lätkänpelaajana tai rock-tähtenä.

Menestyminen on kuitenkin rankkaa työtä ja epäonnistumista. Angry Birds ei ollut Rovion ensimmäinen peli, vaan jotain 53. Yli viisikymmentä epäonnistumista ennen läpimurtoa!

Viime kesänä hittipeliksi noussutta Pokémon Go -peliä kannattaa hetki miettiä myös. Vuonna 1996 alkanut Pokémon-pelien ja -pelihahmojen lanseeraus on ehtinyt nyt jo seitsemänteen sukupolveen, jossa pelaaminen onnistuu sekä yksin että kaverin kanssa. Vuonna 2012 beta-versiona julkistettu Ingress-peli perustui paikkatietoon ja sitä saattoi pelata vain porukassa.

Pokémon Go -pelissä yhdistettiin nämä kaksi: tutut Pokémon-hahmot, Ingress-pelin myötä syntynyt paikkatiedon tietokanta ja yksinpelaamisen mahdollisuus. Totta kai näiden lisäksi tarvittiin uusia ideoita, luovutta ja ohjelmakoodia. Lopputuloksena oli ensimmäinen lisätyn todellisuuteen ja paikkatietoon perustuva peli, josta tuli heti suosittu.

Uutta suunnitellessa pitäisikin aina miettiä, mitä perusosaamista yrityksellä on jo. Mikä on toimivaa, mikä ei? Voisimmeko rakentaa jotain uutta vanhan päälle? Hiljainen tieto on suurelta osin käyttämätön tai huonosti käytetty resurssi, jota hyödyntämällä voi syntyä uusia läpimurtotuotteita ja -palveluja.

Toinen näkökulma on, että uusia toimintatapoja ja prosesseja miettiessämme hylkäämme helposti olemassaolevat tietojärjestelmät. Usein kuitenkin toiminnot säilyvät, vaikka prosessit muuttuvat, jolloin tietojärjestelmien täydellinen uusiminen voi olla pieneen virittelyyn verrattuna kallista. Ainakin kehityshankkeen valmisteluvaiheessa kannattaisi yksi konsepti laskea olemassaolevien tietojärjestelmien varaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityshanke, valmistelu, päätöksenteko

Kyky tulla valituksi

Tiistai 15.11.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Ymmärsin salaisuuden, jolla jokainen voi luoda itselleen kyvyn saada haluamansa tehtävä tai työpaikka, edetä urallaan. Kyvyn, joka ei ole kenenkään ulottumattomissa. Parasta, että se ei vielä lainkaan aikaa, mutta on aina läsnä. Tämä oivallus muutti minunkin elämäni.

Kyky_tulla_valituksi.png

Koulutin mentoroivan johtamisen saloja. Sellaisen johtamisen, jossa esimies johtaa ja kohtelee ihmisiä yksilöllisesti, jotta he onnistuvat tehtävissään ja kasvavat täyteen potentiaaliinsa. Mahtava ryhmä: älykkäitä, avoimia, nälkäisiä oppimaan, jaamme samat arvot ja eivät päästä kouluttajaansa helpolla. Nam.

Aiheena oli johtajan työkalupakki. Kurssilaisten oli esitettävä jokin malli, josta hän arvioi olevan meille muille hyötyä johtamistyössämme. Hyviä, mieleenpainuvia muutamassa minuutissa omaksuttavia malleja kaikki. Ne eivät kuitenkaan ole tämän jutun juoni.

Päivän aluksi kysyin oppilaideni kuulumisia. Heistä kaksi olivat pettyneitä, kun olivat saaneet kuulla jääneensä hyviksi kakkosiksi unelmoimiinsa johtajapesteihin. Tämä mielessäni katsoin työkaluesityksiä vakuuttavuussilmälasieni läpi. Sisällöt ja asiaosaaminen olivat timanttia, mutta…

Esiintymiset olivat perussettiä, jollaista voisi kuvitella näkevänsä väsyneenkyllästyneessä viikkopalaverissa; Esitän tämän tässä nyt pois, jotta pääsen taas kahvini ja korvapuustini ääreen. Tyypeiltä, joiden CV on pörssiyhtiön johtoryhmätasoa.

Otin tietoisen riskin. Kerroin avoimesti ja suoraan kaikki vakuuttavuuden perusvirheet, joita heidän esityksissään huomasin. Varauduin torjuntaan, jopa suuttumukseen.

Pieni puolustautumisreaktio: eihän tämän pitänyt olla esiintymistaidon harjoitus! Ei pitänytkään, mutta mestari harjoittelee aina. Mikä olisikaan parempi paikka harjoitella, kun tällaisen kovan ja hyvää tarkoittavan jengin edessä.

Mestari harjoittelee aina! Mikä erottaakaan paremmin johtajan päälliköstä? Jokainen viikkopalaveri, kurssiesitys, illanistujainen, myyntitapaaminen, kehityskeskustelu – mikä tahansa kohtaaminen - on mahdollisuus harjoitella vakuuttavuustaitoja. Omaan vakuuttavuutensa miettiminen tekee tylsimmästäkin palaverista mielenkiintoisen. Ehkä kykenet muuttamaan puuduttavan sähköiseksi.

Riittävästi kun harjoittelee, on vakuuttavuus kuin lempivaatteet – ne ovat aina päällä täysin huomaamattakin ja ne tekevät itselle varman olon, joka säteilee muihin ihmisiin.

Valitaanko seuraavaksi ylennettäväksi hänet, joka sai muutkin nuokkumaan vai hänet, joka sähköisti joka kerta koko tiimin?

Menevätkö pasmat työhaastattelussa sekaisin vaikean kysymyksen tullen, vai hallitsetko tilanteen suvereenisti paikkaamalla sisältövajeet ensiluokkaisella vakuuttavuudella? Hallitsetko vakuuttavuuden niin automaationa, että voit valjastaa aivokapasiteettisi sisällön miettimiseen. Ei se Kimikään kisassa mieti, missä se vaihdekeppi mahtoikaan olla.

Jos halut menestyä, sinun pitää aloittaa johtajatason vakuuttavuuden kehittäminen välittömästi ja sinun pitää harjoitella ainoastaan aina.

Toni Hinkka, mentori- ja karismakouluttaja

Seuraava Mentoroiva Johtaja kurssi alkaa (lue lisää).

Seuraava Karisma Master Class jo muutaman viikon päästä (lue lisää).

Ps. Koulutuspäivän lopuksi sain erittäin lämpimät kiitokset kurssilaisilta ottamastani riskistä. Jatkossa kaikki koulutukseni sisältävät aiheesta riippumatta myös osallistujien vakuuttavuusarvioinnin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vakuuttavuus, työpaikka, CV

Onko prosentti liikaa?

Torstai 10.11.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Narsistin_uhri_405x720.jpgTutkimusten mukaan ihmispopulaatiossa on prosentti sellaisia, jotka sairastavat tiettävästi parantumatonta sairautta, jota kutsutaan narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi. Onko prosentti paljon?

Norjassa tehtiin taannoin tutkimus, jossa tutkittiin yli 3 000 upseerikoulutukseen pyrkivää. Tutkimuksen mukaan narsistiset persoonallisuuden piirteet edistivät upseerin uralla etenemistä.

Narsisti on yleensä kunnianhimoinen ja hän käyttää menetelmiä, jotka muiden mielestä eivät ole sallittuja. Pelkästään lyhytaikaisia tuloksia tarkastelevassa johtamiskulttuurissa tällainen henkilö menestyy. Niinpä johtajien joukossa narsistikonsentraatio on prosenttia merkittävästi suurempi, jopa 10 %.

Johtajan roolissa narsisti pystyy tekemään suurempaa ja laajempaa tuhoa kuin mattimeikäläisenä. Vaikka hän keskittyisi yhteen uhriin kerrallaan, hänen mahdollisuutensa tuhota uhri ovat paremmat.

Myös johtaja voi olla uhri. Narsisti voi olla toimitusjohtaja tai toimitusjohtajan esimies, hallituksen puheenjohtaja. Vain taivas on rajana - tai helvetti.

Olen vakaasti sitä mieltä, että narsismi koskettaa jokaista suomalaista perhettä muodossa tai toisessa. Prosentti narsismia riittää pilaamaan tuhansien suomalaisten elämiä.

Lauantaina 12.11.2016 julkistamme johtamisaktivisti ja tietokirjailija Toni Hinkan kirjan Selviydy narsistista. Opas kiusaajasta vapautumiseen. Kirja antaa selvät askelmerkit, miten työpaikka- tai yhdistyskiusaajasta pääsee eroon, oli hän narsisti tai muuten vain hankala ihminen. Vaikka kirjan lähestymiskulma on johtaminen, ohjeista on hyötyä myös koulu- ja perhekiusaamistilanteissa. Tämä on kirja, jota narsistista kärsivät ovat etsineet.

Kirja julkistetaan Tuusulan Tietokirjapäivässä Ilmatorjuntamuseolla. Kirjaa voi ostaa ennakkoon jo nyt, laitamme ne tulemaan julkistuspäivän tienoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, työhyvinvointi, kiusaaminen, narsismi

Trumpin häviön jälkihoito

Tiistai 8.11.2016 - Toni Hinkka

Trump_vihaisena.jpg

Donald Trump tulee häviämään, oli vaalitulos mitä tahansa. Niin näissä tapauksissa käy aina ennemmin tai myöhemmin. Toki ennen sitä saattaa tapahtua kamalia monille viattomille.

Jos hän voittaa, pidän todennäköisenä, että kongressin on aika pian pakko todeta hänet kyvyttömäksi hoitamaan virkaansa. Sormi pois sen napin läheltä, joka mahdollistaisi hänen jäämisensä ihmiskunnan historiaan kirkkaammin kuin kukaan johtaja aikaisemmin. Tällöin varapresidentistä tulee presidentti.

Todennäköisempää on, että hän häviää vaalit. Ikävä kyllä sen verran niukasti, että se tarjoaa hänelle mahdollisuuden heittäytyä marttyyriksi ja lietsoa kapinahenkeä kannattajissaan. Nöyryyttä emme tule Trumpissa näkemään ikinä – siitä olen varma.

Olen lukenut useista lähteistä arvioita Trumpin mielenlaadusta. Niissä on vilissyt sanoja narsisti ja psykopaatti. Siis empatia-, omatunto- ja totuudenpuhumisrajoitteinen henkilö. Hänen puheidensa ja Twitter-kirjoituksiensa seuraaminen vain vahvistavat tätä mielikuvaa. Hyvin tutun huolestuttavia piirteitä hänessä näyttää olevan.

Olen ollut auttamassa samankaltaisella mielenlaadulla olevien henkilöiden terrorisoimia organisaatioita selviytymisessä. Kyseessä ei ole juridinen tai psykologinen ongelma, vaan tapaukset on pitänyt ratkaista johtamisen keinoin. Lopputuloksina on ollut häiriöisen lähtö tai kapselointi vähemmän häiritsevään rooliin. On luotu arvot ja säännöt, jotka ovat kaventaneet kiusaajan toimintamahdollisuuksia. Jokaisessa tapauksessa on otettu vahvasti huomioon myös jälkihoito. Siis miten varaudumme häiriöisen kostoon, joka on aina enemmän kuin todennäköistä.

Luin artikkelin sir Richard Bransonin tapaamisesta Trumpin kanssa. Branson kauhisteli sitä vimmaa, millä Trump uhosi käyttävänsä loppuelämänsä kostaakseen ihmisille, jotka eivät olleet tukeneet häntä hänen konkurssinsa hetkellä. Kuulosti ikävän tutulta minun korviini. (Lue Bransonin kirjoitus tästä)

Miten siis minimoida vahingot yhteis- ja ihmiskunnalle, kun Trump lähtee kostoretkelle? Koska historiaan hän haluaa jäädä ja sillä ei ole hänelle lopulta väliä, jääkö hän mieleen hyvässä vai pahassa. Trumpiin ei voi kukaan vaikuttaa, mutta hänen kannattajiinsa ehkä voi. Ei kaikkiin, mutta riittävän moneen. Psykologia ja juridiikka eivät tässä auta, mutta johtamisen keinoja on. Myös yhdysvaltalaisella medialla tulee olemaan tässä suuri vastuu.

Toni Hinkka

Kirjani Selviydy narsistista - Opas kiusaajasta vapautumiseen ilmestyy 12.11. Lue lisää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, yhdysvallat, vaalit, häviö, jälkihoito, narsismi

Helpompi saada lupa kuin anteeksi

Torstai 3.11.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Helpommin_lupa_kuin_anteeksi_720x405.jpg

Suomessa on paljon organisaatioita - yrityksiä, laitoksia ja yhdistyksiä - joissa on helpompi saada tekemisensä anteeksi kuin tekemiselleen luvan. Kulttuuria sekin on, mutta viekö se organisaatiota eteenpäin?

Helpompi saada anteeksi kuin lupa -organisaatiokulttuuri voi seurausta monenlaisesta johtamisesta.

Voi olla, että johdossa on vallanhaluinen johtaja, jolle on tärkeää, että ideat ovat kotoisin hänen kaalistaan. Oma-aloitteinen ja idearikas johdettavajoukko - siis se, joka on vielä jäljellä - tietää tai luulee tietävänsä, mikä organisaatiolle parasta. He tietävät kokemuksesta, että lupaa kehitystoimille ei saa, mutta anteeksi voi saada. Siksi he tekevät mitä tekevät ja johto saa todeta tapahtuneen. Jos syntyy moka, joku saa lähteä ja jos onnistuminen, omin lupineen tekemisen saa anteeksi.

Tilanne voi olla toki seurausta muustakin kuin johtajan valtamotivaatiosta. Voi olla, että organisaation taloudellinen tila ei mahdollista panostuksia kehitystoimintaan ja sosiaalisesti osin kyvytön johtaja siirtää ahdistustaan johdettavalleen tylyttämällä.

Noin kävi kerran (1990-luvulla) itsellekin, kun ehdotin viikkokokouksessa, että seuraavan vuoden budjettiin otettaisiin koko osaston mikrotietokoneiden uusiminen. Kuulemma nykyisillä pitää pärjätä, eikä tilaisuudessa kukaan puolustanut minua. Kerroin tapauksen jälkeen kollegoille, että on tulla ruikuttamaan minulle riittämätöntä työkalua, kun eivät tukeneet minua. Mielenkiintoista on, että joka ainut kone vaihdettiin uuteen ennen huhtikuun loppua...

Avainsana on siis tylyttäminen. Ei kuunnella ehdotuksen perusteluja eikä selitetä syitä, sanotaan vain, että ei käy.

Itse suosin päinvastaista kulttuuria: helpommin saa luvan kuin anteeksi. Pienellä riskillä voidaan kokeilla kaikenlaista, ihan luvan kanssa. Suuret linjausjutut ovat asia erikseen. Mutta jos omin lupineen tekee, anteeksi saaminen voi olla tiukassa.

Äärimmilleen vietynä tämäkään kulttuuri ei ole sen parempi kuin tuo toinen. Innovaatioita ruokkiva, kehitysmyönteinen ilmapiiri vaatii luvan pyytämistä ja oma-aloitteista tekemistä - asiasta ja sen suuruudesta riippuen. Epäonnistumisen on oltava sallittua, kunhan sen tekee nopeasti ja vain vähän resursseja tuhlaten.

Mieti siis, johtaja, millaisen organisaatiokulttuurin haluat luoda. Haluatko sellaisen, jossa ihmiset tulevat kertomaan ideoistaan ilman tylytyksen pelkoa, vai sellaisen, jossa selkäsi takana tehdään yhtä ja toista? Vai sellaisen, jossa tehdään vain sellaista, jota olet sattunut itse keksimään?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yrityskulttuuri, johtaminen, innovaatio, työilmapiiri

Narsistin karisma karisee

Tiistai 1.11.2016 - Toni Hinkka

Naristikirjan_kansi.jfif

Ehkä älykkyyttäkin enemmän narsisteja kuvataan karismaattisiksi. Mielestäni tämä on pääosin paikkaansa pitämätön myytti. Tämän väitteen virhe on lähinnä siinä, miten karisma määritellään.

Karisma on uskottavuutta, vakuuttavuutta ja näiden tuomaa vaikutusvaltaa. Karisma on myöskin katsojan silmässä: toisella karismaattinen voi olla toiselle täysi pelle.

Tarkasteellaan asiaa hieman Karisma-kirjani viitekehyksessä, jossa karisma on jaettu seuraaviin kahdeksaan luokkaan:

Läsnäolo: Moni narsisti on kokemuksen myötä huomannut, kuinka helppo on saavuttaa muiden huomio kohdistamalla oma huomionsa täysin toiseen ihmiseen. Narsismin huomio voi olla jonkin aikaa hyvinkin imartelevaa: kuten seireenit Odysseuksessa ennen kuin repivät houkuttelemansa merimiehet kappaleiksi.

Innoitus: Taitavimmat narsistit ovat tässä hyvin taitavia. He aistivat mentalistin tavoin, mikä on toiselle ihmiselle merkityksellistä ja sitten he valehtelevat täysin uskottavasti sitä, mitä toinen haluaa kuulla. Kun taas saamme hieman etäisyyttä narsistiin, meidän on hyvin vaikea ymmärtää, miten kukaan voi uskoa tuon narsistin väitteitä.

Viestintä: Moni narsisti on tässä hyvin taitava. He lukevat toisten heikkoudet ja toisaalta mielihalut hyvinkin taitavasti. Tämä jälkeen he valitsevat omat sanansa vetoavan taitavasti.  Loistavia tarttuvia mietelauseita, joissa ei välttämättä ole lopulta päätä eikä häntää, mutta jotka uppoavat yksikertaisimpiin kuin häkä, mutta eivät kestä vähäisintäkään lähempää tarkastelua.

Olemus: Monesta narsistista oikein huokuu valta ja status, vaikkei heillä niitä olisikaan. Joihinkin tällainen tuntuu vetoavan.  En oikein ymmärrä sitä, kun minuun vetoaa enemmän itsensä korostamattomuus.

Itsetunto: Tässä narsisti on kaikkein heikoimmillaan. Narsistihan on sisimmältään hyvin alemmuudentuntoinen, jonka hän korvaa ylemmyydentuntoisuudella. Tämä  tuhoutuu yleensä hetkessä, kun narsistia arvostellaan. Silloin hän herkkähipiyydessään menettää täysin kontrollinsa.

Tunneäly: On yleinen harhakäsitys, että narsisti olisi tunteeton. Hänellähän on valtavan syvät tunteet – itseään kohtaan. Itsetuntemus on toki poikkeuksetta hyvin häiriintynyt. Narsisti ymmärtää harvoin itse olevansa narsisti. Eihän hän suo koskaan ajatusta sille, että hänessä itsessään voisi olla jotain vikaa.

Rohkeus: En näe mitään rohkeaaa toisten ihmisten väheksymisessä ja alistamisessa.

Aitous: Minun on usein hirveän vaikea ymmärtää sitä, että jotkut oikeasti uskovat narsistien aitouteen. Yksi selitys voi olla se, että he pystyvät ilman omaatuntoa valehtelemaan niin kirkkain silmin, ettei normaali ihminen edes käsitä sen olevan mahdollista.

Kun karismaa tarkastelee yllä kuvatussa viitekehyksessä, alkaa monen narsistin karisma karista. Vaan aina on ollut ja varmaan aina tulee olemaankin ihmisiä, joita äänekkäästi uhoavat paskiaiset vetävät puoleensa. Ihmiskunnan ainoa toivo on sivistystason nostaminen myös narsismin tunnistamisessa.

Toni Hinkka

Kirjoittajan uusin kirja "Selviydy naristista - Opas kiusaajasta vapautumiseen" ilmestyy 12.11.2016. Ilmoittaudu julkistustilaisuuteen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: narsismi, naristi, karisma, vakuuttavuus, kiusaaminen

Kukaan ei ole yhdistys

Torstai 27.10.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Huipulla_720x405.jpg

Jos yhdistyksen johdossa on pitkään, usein perustamisesta asti, sama henkilö, voi yhdistys henkilöityä. Syntyy ilmiö, joka on tuttu valtiotasollakin. Omassa nuoruudessani presidentti oli sama asia kuin Kekkonen. Islantilaislapsille puolestaan oli yllätys, että presidentti voi olla muukin kuin nainen. Henkilöitymisestä on hyötyä ja haittaa; pitkänpäälle enimmäkseen haittaa. Mutta miten ilmiö kehittyy ja miten siitä voi taistella ulos?

Tilanne ei välttämättä ole seurausta henkilön vallanhalusta, vaikka Yhdistysjohtamisen oppaan haastatteluissa jotkin haastateltavat olivat vahvasti sitä mieltä, että puheenjohtajaksi pyritään, hallitukseen joudutaan. Puheenjohtajan kun valitsee yhdistyksen vuosikokous, varapuheenjohtajan hallitus keskuudestaan.

Ei, samaan lopputulokseen voidaan päästä toistakin kautta. Puheenjohtaja saattaa olla kaikkea muuta kuin vallanhaluinen ja on ottanut tehtävän vastaan, kun kukaan muu ei ole suostunut. Yhdistyksen työt kasautuvat usein yhdistyksen johtoon ja usein puheenjohtaja kantaa suuren, ylisuuren taakan. Voi olla, että yhdistystoiminta on ainoa harrastus. Silloin yhdistys henkilöityy puheenjohtajaansa sekä hyvässä että pahassa.

Kukaan yksittäinen henkilö ei ole kuitenkaan yhdistys! Yhdistys muodostuu jäsenistään. Se on samalla kaikki ja ei kukaan!

Tätä kirjoitusta lukeville yhdistysten puheenjohtajille: lopettakaa tuhkan sirottelu! Miettikää sen sijaan, miten tilanteeseen on jouduttu. Pyrkikää delegoimaan tehtäviänne muille ja aloittakaa keskustelu siitä, kuka olisi sopiva puheenjohtaja siinä tapauksessa, että nykyinen joutuisi pelistä.

Lisäksi pyydän muistamaan, että suurin osa jäsenistä ei ole mukana yhdistyksen toiminnassa puheenjohtajan takia vaan hänestä huolimatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhdistysjohtaminen, motivaatio, ideologia, oma etu

Onko narsisti älykäs?

Tiistai 25.10.2016 - Toni Hinkka

Narsistin_alykkyys.png

Olen monesti lukenut tai kuullut puhuttavan narsisteista älykkäinä ja karismaattisina henkilöinä. Omien lukuisten havaintojeni perusteella en näe näissä vahvaa syy-yhteyttä. Narsisteja löytyy varsin tasaisesti tyhmistä ja viisaistakin tai valovoimaisista extoverteistä, saati syrjäänvetäytyvistä introverteistä.

Narsistin itsensä mielestä hän toki on älykkäämpi kuin kaikki muut yhteensä, mutta se ei tee ihmisestä älykästä, että hän pitää itseään hirveän älykkäänä. Itse asiassa päinvastoin: huippuälykkyyteen liittyy hyvin usein oman älyllisen rajallisuuden ymmärtäminen. Tai toisin päin ilmaistuna: joku voi olla niin tyhmä, ettei edes tajua omaa typeryyttään.

Hyvin usein tapahtuu kuitenkin niin, että älykkäistä ihmisistä tulee narsistin uhreja. Tämä perustuu siihen, että narsisti syvällä sisällään olevassa alemmuudentunnossaan on äärimmäisen kateellinen niille ihmisille, jotka ovat häntä taitavampia joissain asioissa. Narsistin hovissa taas on pitkällä aikavälillä lähes poikkeuksetta ainoastaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät omalla älykkyydellään muodosta mitään uhkaa narsistille itselleen. Tätä havaintoa tukee mielestäni myös monet tutkimustulokset siitä, että populisteja tai vaikkapa Donald Trumpia kannattavat pääsääntöisesti heikoimmin koulutetut ja vähemmän menestyneet kansanosat.

Omassa työssäni olen tavannut hyvin älykkäitä narsisteja vain harvoin. Itse asiassa narsistin muut, kuin varsinaiseen kiusaamiseen liittyvät äärimmäisen tyhmät temput, ovat monesti auttaneet ongelman ratkaisussa.

Toni Hinkka

Kirjoittaja on viimeistelmässä 12.11. ilmestyvää kirjaansa: Selviydy narsistista - opas kiusaajasta vapautumiseen (linkki kirjan esittelyyn)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: narsismi, Trump, kiusaaminen, opas

Clinton ja Trump - kolmas kohtalokas erä

Torstai 20.10.2016 - Toni Hinkka

61801010_s.jpg

Naapurustossamme lapsia pelottelevia pellejäkin kauhistuttavampaa seurattavaa löytyy Yhdysvalloista. Pellet vaikuttavat vain pelottelevan, mutta vaaleissa saattaa olla vaakalaudalla koko pallomme tulevaisuus.

Niin tänäänkin aamuyöstä, vaikka kandidaattien kohtaaminen oli näitä kolmesta väittelystä asiapitoisin ja vähäkarismaattisin.

Clinton oli vähentänyt kritisoituja maneerejaan merkittävästi, mikä teki hänestä aikaisempaa tylsemmän. Hän hymyili vähemmän ja selitti hyvin vakavailmeisesti teesejään. Toki puheenvuorot oli valtaosin rakennettu retorisesti erittäin taitavasti. Heikommallakin kielitaidoilla oli helppo ymmärtää sanomaa. Tuli mieleeni, että hän vain varmisteli voittoaan ja pyrki välttämään pienintäkään virhettä.

Trump oli myös muuttunut mies. Hän pyrki ensimmäistä kertaa olemaan vakavasti otettava hahmo. Ehkä hän on ennekin pyrkinyt, mutta tällä kertaa hän onnistui siinä aikaisempaa paremmin. Koko puolitoistatuntisen odotin jännittyneenä, milloin kaikki suojaukset putoavat totaalisesti ja hän paljastaa sisällään asuvan uhmaikäisen kakaran, mutta pieniä lipsahduksia lukuun ottamatta hän piti itsensä aisoissa.

Jos olisi nähnyt nyt Trumpin ensimmäistä kertaa ilman ennakko-odotuksia, olisi häntä varmaan pitänyt täytenä pellenä. Nyt kun on aikaisemmin nähnyt hänet täysin holtittomassa tilassa, näytti tämä kerta siinä kontrastissa lähes normaalin ihmisen käyttäytymiseltä. Tällä kertaa hän ei loukannut pahemmin muita ihmisiä kuin Clintonia ja nekin olivat kampanjan säyseimmästä päästä, vaikka hän sanoikin Clintonia ”ilkeäksi/inhottavaksi naiseksi” (Nasty woman).

Vaalituloksen manipulointisyytökset ovat huonon häviäjän puhetta jo etukäteen. Se taisi olla lopulta viimeinen naula Trumpin arkkuun. Toivottavasti.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trumo, Clinton, väittely, USA, vaalit, presidentti, karisma

Pomoboksi: Suomen uusin vienti-innovaatio

Tiistai 18.10.2016 - Toni Hinkka, pomoboksin keksijä

BossBox.png

Luin uutisen siitä, että Skotlannissa ryhdytään ensi vuonna Suomen mallin mukaan antamaan perheille äitiyspakkauksia. Siellä sen nimi on ”baby box”, vauvalaatikko. (The Independent 15.10.2016).

Loistava idea, jota voidaan laajentaa moneen muuhunkin. Lanseeraan tässä siis kansalla pomoboksin, englanniksi ”BossBox”. Sellainen annettakoon jatkossa jokaiselle, joka ylennetään ensimmäistä kertaa esimiestehtäviin. Se sisältää kymmenen perustavanlaatuista johtamisen työvälinettä, joilla voidaan varmistaa, että esimies onnistuu perustehtävässään eli omien johdettaviensa onnistumisen varmistamisessa.

Tässä nämä pomoboxin huikeat johtamisvälineet ovat:

  1. Empatia: Kyky eläytyä toisen ihmisen tunteisiin. Aito toisista välittäminen. Sisältää myös ymmärryksen siitä, että onnellinen ja motivoitunut ihminen on jopa sata kertaa tuottavampi kuin onneton.
  2. Suvaitsevaisuus: Ymmärrys ihmisten erilaisuudesta ja sen tuomista vahvuuksista organisaatiolle. Jos kaikki olisivat samanlaisia, olisi kaikilla myös samat heikkoudet eikä kellään niitä erilaisia toisiaan täydentäviä vahvuuksia.
  3. Innoituskyky: Sellainen hänen sisältään kumpuava into, joka tarttuu myös muihin. Varsinkin vaikeimpina hetkinä tämä pomo kykenee kasvamaan johtajaksi, joka tuo kirkkautta harmauteen.
  4. Kuuntelutaito: Sen lisäksi, että hän käyttää paljon aikaa kuunteluun hän myös pohtii tarkasti kuulemaansa. Hän kartoittaa älykkäästi perimmäisiä syitä kuulemiinsa oireisiin.
  5. Arkiälliä: Hän on moniälykäs. Bisneksen ja toiminnan lisäksi hän ymmärtää ihmistä, niin itseään kuin muitakin vahvuuksine ja rajoitteineen sekä kehittymiskohteineen.
  6. Kehitysnälkäinen: Hän ymmärtää, että johtaja ei ole koskaan valmis. Aina pitää kehittyä paremmaksi johtajaksi juuri noille ihmisille, joiden onnistumisesta hän on vastuussa.
  7. Rohkeutta: Aina kaikki ei mene kuin ruotsinkielisellä saarella. Silloin pitää olla rohkeutta nostaa kissa pöydälle. Tämäkin toki ihmisiä kunnioittaen. Malttiaan tämä johtaja ei menetä koskaan, vaikka hänellä tunteet onkin.
  8. Nöyryyttä: Suurimpinakaan onnistumisen hetkenä tämä johtaja ei kuvittele olleensa kaiken menestymisen takana, vaan antaa kunnian sinne, minne se kuuluu: omille johdettavilleen.
  9. Kritiikki-imua: Tämä johtaja perää jatkuvasta palautetta toiminnastaan. Hän osoittaa olevansa aidosti kiitollinen negatiivisestakin palautteesta, koska hän ymmärtää sen ainoaksi mahdollisuudeksi todelliseen kehittymiseen. Itselleen kun jokainen on lopulta aika sokea.
  10. Hyvän itsetunnon: Hänellä on niin vahva, ettei hänen tarvitse alentaa muita itseään nostaakseen. Itse asiassa hän on huomannut, että nostaessaan muita hän nousee automaattisesti itsekin, koska hän on yksi joukosta.

Ensimmäisen kappaleen tätä ihmelaatikkoa lahjoitan presidenttiehdokas Donald J Trumpille. Toinen kappale menee Yhdysvaltain seuraavalle presidentille. Pahimmassa mahdollisessa skenaariossa Trump saa siis kaksi laatikkoa – mahtaako sekään riittää.

Mitä sinun pomoboksissasi olisi?

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, äitiyspakkaus, baby box, Trump

Time & material

Torstai 13.10.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Time_and_material_720x405.jpg

Tietotekniikkapitoisen kehityshankkeen osapuolten näkökulmien yhteensovittamisessa on oma hommansa. Koska usein kysymys on asiakkaan tarpeisiin sovitetun valmisjärjestelmän käyttöönotosta, näkökulmat kiteytyvät kahteen: toimittajan näkökulmaan ja asiakkaan näkökulmaan.

Tietotekniikkatoimittaja tuntee tarjoamansa tuotteen paremmin kuin asiakas. Toimittajan tuotetuntemus voi olla erinomaista, hyvää, siedettävää tai huonoa mutta yleensä parempaa kuin asiakkaan. Asiakas puolestaan tuntee toimintansa ja tarpeensa paremmin kuin toimittaja. Toimittajalla voi olla tietoa alan parhaista käytännöistä ja ideoita toiminnan kehittämiseen, mutta siitä huolimatta asiakas on oman toimintansa paras tuntia, lähes poikkeuksetta.

Tästä syntyy sitten tilanne, jossa projektia tarjotaan time & material -periaatteella. Suomeksi: asiakas maksaa kaikki työt, jotka toimittajan tarjoaman järjestelmän käyttöönottamiseksi tarvitaan.

Toimittaja esittää toki hinnoitellun työmääräarvionsa kaupallisten ehtojen neuvotteluvaiheessa. Työmääräarvio on parhaassa tapauksessa toimittajan parhaaseen ammattitaitoon perustuva näkemys tarvittavista tehtävistä. Mutta toimittaja ei tunne kaikkia asiakkaaseen liittyviä olosuhteita eikä aina voi olla varma oman projektihenkilöstönsä suorituskyvystä erilaisissa olosuhteissa.

Pahimmassa tapauksessa toimittajan työmääräarvio on pelkkä heitto, alimittainen hihasta vedetty arvio, jonka avulla on tarkoitus saada jalka asiakkaan oven väliin ja päästä vuosiksi sisään. Kannattaa muistaa, että toimittajan näkökulmasta vain kaksi asiaa määrittää projektin onnistumisen: oma taloudellinen tulos ja asiakkaan tyytyväisyys. Kokemuksesta tiedän, että asiakas kertoo tyytymättömyytensä ensin omalle porukalle, sitten kolmannelle osapuolelle ja vasta viimeiseksi toimittajalle.

Joissakin olosuhteissa toimittajalta voi vaatia kiinteähintaisen tarjouksen. Jos toimittaja pystyy hallitsemaan olosuhteet riittävän hyvin, kiinteähintainen tarjous voi olla järkevä. Jos ei, kiinteähintainen tarjous perustuu silloin työmääräarvioon, joka on kerrottu isolla luvulla, esimerkiksi piillä tai geellä. Sillä toimittaja peittää projektiin liittyvät epävarmuustekijät.

Paha ongelma syntyy, jos asiakas pitää time & material -pohjaista tarjousta (rakentamisessa kutsuttaisiin laskutyöurakaksi) kiinteähintaisena tarjouksena. Työmäärät kun yleensä ylittyvät ja syitä on monia: projektin laajuuden kasvu, projektiryhmän tehottomuus, aikataulun venymisestä johtuva projektityön kasvu jne. Osa laajuuden kasvuta johtuu alkuperäisistä suunnitelmista unohtuneista asioista, osa tietoisista lisätöistä. Osa siitä, että toimittajalla ja tilaajalla on eri näkemys siitä, kuuluuko asia kiinteään hintaan vai ei.

Itse olen suosinut näistä ongelmista huolimatta time & material -pohjaisia projekteja. Pääsyy on se, että toimittajan on usein mahdotonta arvioida työmääriä luotettavasti ja silloin kiinteähintaisesta projektista tulee aina kallis. Hinnan maksaa aina asiakas. Projektin alkuun voidaan laittaa kiinteähintaisia vaiheita mutta sovitus- ja käyttöönottotyöt menevät yleensä time & material -pohjaisesti.

Toimittajan työmääräarvioita ei tarvitse hyväksyä sellaisenaan budjetin pohjaksi. Kannattaa miettiä oman organisaation projektin- ja muutosjohtamisosaamista, kokemuksia toimittajan työmääräarvioiden pitävyydestä sekä projektin kompleksisuutta. Ja sen jälkeen kertoa työmääräarviot jollakin luvulla, joka on suurempi kuin yksi. Kertoimen pitäisi olla suurempi kaukana oleville ja epämääräisille sekä pienempi lähellä oleville ja selkeille tehtäville.

Käytäntö on tuttu rakentamisesta. Kokeilepa saada 10 neliön lattia päällystetyksi 10 neliöllä parkettia. Ei onnistu. Hukkaa syntyy aina sekä tuotteen ominaisuuksista (mitat esimerkiksi - lähdetäänkö liikkeelle tai lopetetaanko vajaalla kaistalla vai molemmat) että työtä tekevän henkilön ominaisuuksista (kuinka paljon syntyy susipaloja) riippuen. Sama se on kehityshankkeissa. Hukkaa syntyy.

Tutustu CxO:n kehityshankkeen onnistuminen -sivustoon. Tulemme lähiaikoina tekemään tutkimuksen, joka liittyy kehityshankkeen valmistelun terveystarkastukseen. Jos haluat lähteä mukaan kyselyyn, ilmoittaudu oheisella lomakkeella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityshanke, valmistelu, päätöksenteko

Maailmanluokan koulukiusaaja

Maanantai 10.10.2016 - Toni Hinkka

Hannibalin_naamio.jpg

Yhdysvaltain presidentinvaalien toinen televisioväittely oli kamalaa katsottavaa. Vielä masentavampaa on se, että on paljon ihmisiä, jotka ottavat mallia näistä menestyneistä ihmisistä. Monet saivat esimerkin siitä, että häikäilemättömyydellä, omatunnottomuudella ja valheilla voi saavuttaa valtaa ja mammonaa.

Usein julkkiksilta peräänkuulutetaan esimerkillistä käytöstä, koska heitä seurataan ja matkitaan. Vaikuttaa siltä, että maailman vaikutusvaltaisin henkilö on tällaisten vaatimusten yläpuolella.

Donald Trump on täysin häikäilemätön kiusaaja ilman omantunnon ja empatian tuomia rajoja ja rajoitteita. Ikävä kyllä Hillary Clintonkin vajosi vastahyökkäyksissään välillä samalle tasolle. Osin ymmärrettävää, vaan ei hyväksyttävää. Toisaalta toisenkin posken kääntäminen kiusaajalle olisi ollut huono taktiikka. Ehkä Trumpin hyökkäysten kommentointi yhdellä lauseella ja sen jälkeen nopealla asiaan siirtymisellä olisi voinut saavuttaa enemmän. Vaan aika paha on tuollaisessa painetilanteessa toimia täysin rationaalisesti.

Barac Obama on mielestäni todistanut, että tässä maailman huippuvirkojen huippuvirassa voi toimia myös arvokkuutensa ja empatiansa säilyttäen. Toki virheitä on hänkin tehnyt. Taitaa monella amerikkalaisellakin tulla Obamaa ikävä vielä monta kertaa tulevina vuosina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, Clinton, väittely, USA, vaalit, presidentti, kiusaaminen, narsismi

Ankkurointi kielletty!

Torstai 6.10.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Ankkurointi_kielletty_720x405.jpg

Kun kehityshanketta esitellään johdolle ensimmäisen kerran on luonnollista, että esitys ei kaikilta osin ole täydellinen. Moni asia saattaa olla vielä kesken. Tähän liittyy riski, jonka toteutuminen johtaa pitkäaikaiseen organisaation sisäiseen kränään ja epäluottamukseen.

Moni on kokenut tilanteen, jossa on mennyt kertomaan jonkin luvun aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi kertonut, että projektin kustannus on vaikkapa miljoona euroa. Sen jälkeen projektin johto- tai ohjausryhmä on hyväksynyt projektin laajuuteen tai muihin asioihin liittyviä muutoksia vaikkapa puolen miljoonan edestä. Kun sitten aikanaan toteutuu vaikkapa kahden miljoonan kustannus, sitä ei verratakaan tuohon päätösten korjaamaan puoleentoista miljoonaan vaan alkuperäiseen miljoonaan - kaksinkertainen!

Miksi näin? Kysymyksessä on ankkurointi-ilmiö. Ensimmäiseen heitettyyn lukuun ankkuroidutaan kiinni. Ne, joita ilmiö kiinnostaa enemmän, löytävät aiheesta lisää Rolf Dobellin kirjasta Selkeän ajattelun taito, s. 135-137.

Jos laskelmat ovat kesken, älä suostu kertomaan mitään lukua. Näin estät ankkuroitumisen todennäköisesti aivan alimittaiseen lukuun.

Jos on aivan pakko, kerro aivan liian suuri luku. Se saattaa herättää pöyristyneitä spontaaneja kommentteja, jolloin voit lieventää sanomaa kertomalla, että ponnistelette kovasti projektin rajaamiseksi ja toteuttajien kilpailuttamiseksi, jotta kustannuksia saadaan lasketuksi.

Todennäköisesti ankkuroituminen jo tapahtui. Mutta jos on pakko ankkuroitua, tehdään se mieluummin suureen kuin pieneen lukuun. Kehityshankkeiden budjetit kun tapaavat ylittyä monista syistä. Palaan aiheeseen seuraavassa kirjoituksessani.

Tutustu CxO:n kehityshankkeen onnistuminen -sivustoon. Tulemme lähiaikoina tekemään tutkimuksen, joka liittyy kehityshankkeen valmistelun terveystarkastukseen. Jos haluat lähteä mukaan kyselyyn, ilmoittaudu oheisella lomakkeella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityshanke, valmistelu, päätöksenteko

Linkki johtajan ambitioihin

Tiistai 4.10.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Strategia_720x405.jpg

Jokaisen kehityshankkeen pitää toteuttaa strategiaa. Näin sanotaan usein ja tarkoituksella. Mutta jokainen kehityshanke ei kuitenkaan toteuta strategiaa. Miksi?

Helppo vastaus on, että jos organisaatiolla ei ole strategiaa, ei mikään hanke voi olla olemattoman strategian mukainen.

Strategia voi olla mutta se on kassakaapissa - täysin jalkauttamatta. Tällaiseen strategiaan sopivia projekteja on vaikea kehittää, jos kellään ei ole selkeää käsitystä, mikä strategia on.

Strategia voi olla myös niin ympäripyöreä, että siihen saa kiinnitettyä lähes minkä tahansa mieleen tulevan kehityshankkeen.

Strategia voi olla kirkas mutta aika on ajanut sen ohi. Strategiaa ei silloin ole välttämättä päivitetty, jolloin sen ohi on alettu tehdä kaikenlaista. Silloin on epäselvää, miltä osin vanha strategia on voimassa ja miltä osin ei.

On myös havaittu, että organisaatioissa, joissa strategian asema ei ole vahva, yrityksistä toisiin työpaikkaa vaihtavat ns. ammattijohtajat käynnistävät hankkeita, joilla ei ole mitään tekemistä nyt alla olevan firman tarpeisiin. Tehdään samoja juttuja, joita tehtiin ammattijohtajan edellisellä työnantajalla tai joita tehdään juuri nyt kaverin firmassa. Tai tehdään semmoista, joka muuten vain johtajaa sattuu kiinnostamaan tai johon hänen osaamisensa riittää.

Strategia ei ole itseisarvo. Se on väline resurssien - rahan, ihmistyön, aivokapasiteetin - kohdistamiseen organisaation tulevaisuuden kannalta olennaisiin asioihin. Parhaiten se toimii kirkastettuna ja jalkautettuna. Kehityshankkeet ovat olennainen osa strategian jalkauttamista. Kun resursseista on kehittämisessä lähes poikkeuksetta pula, tarkistamme kehityshankkeen valmisteluvaiheen terveystarkastuksessa aina hankkeen strategialinkin. Jos havaitsemme linkin johtavan johtajan ambitioihin eikä organisaation strategiaan, nostamme havaintomme esiin.

Strategian puuttuminen johtaa aina resurssien tuhlaamiseen ja sitä kautta mahdollisuuksien menettämiseen. Mutta se voi johtaa pahempaankin.

Tutustu CxO:n kehityshankkeen onnistuminen -sivustoon. Tulemme lähiaikoina tekemään tutkimuksen, joka liittyy kehityshankkeen valmistelun terveystarkastukseen. Jos haluat lähteä mukaan kyselyyn, ilmoittaudu oheisella lomakkeella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityshanke, valmistelu, päätöksenteko

Rimakauhua odotellessa

Torstai 29.9.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Rimakauhuako_720x405.jpg

Joskus jaksan seurata urheilukilpailuja televisiosta. Seiväshyppyä ja miksei korkeushyppyäkin seuratessa on hauska nähdä, kenelle milloinkin iskee rimakauhu.

Seiväshypyssähän edetään aloituskorkeudesta tietyllä ohjelmalla eteenpäin niin, että rima nousee alussa 10 senttiä, sitten viisi ja lopulta vielä vähemmän. Jokaisen korkeuden pitää ylittää, ellei jätä väliin. Niin kisa etenee kunkin hyppääjän osalta siten, että ensin hypätään korkeuksia, jotka yleensä menevät yli, kunnes tullaan henkilökohtaiseen ennätystulokseen, joka on kerran tai pari ylitetty.

Joillekin rimakauhu iskee jo tässä vaiheessa. Hyppääjä kokee tavoitteen liian suureksi suhteessa sen hetkisiin rahkeisiin. Jotkut taas saavat flow-tilan päälle ja hyppäävät ensin ennätyksensä yli, sitten tekevät uuden ennätyksen pariin kertaan ja lopuksi tekevät uuden kisa- tai maailmanennätyksen.

Vaan miten regoisi kuka tahansa seiväshyppääjä, jolla aloituskorkeuden jälkeen - tai vaikka suoraan aloituskorkeudeksi! - asetettaisiin rima korkeudelle 6,5 metriä? Miesten ennätyshän taitaa olla 616 cm ja naisilla 506 cm.

Lähtisikö yrittämään? Olisiko yritys ponneton limbo? Vai yrittäisikö tosissaan?

Eräässä Talo 90 -järjestelmän (nykyään Talo 2000) käsikirjoituksessa (ei tullut lopulliseen teokseen) oli mielestäni osuva lausahdus:

Liian löysät tavoitteet eivät kannusta yrittämään,

liian kireät luovat mahdottomuudentunteen.

Niinpä. Liian löysiin tavoitteisiin emme valmistaudu tosissaan, joskin ylimielisyyskin voi johtaa siihen, että rima putoaa tältäkin korkeudelta. Mutta kannattaako mahdotonta lähteä edes yrittämään?

Sama koskee kehityshankkeita. Jos tavoitteet - ominaisuudet, kustannukset, aika - ovat liian kireät, epäonnistuminen näyttää helposti niin todennäköiseltä, että yritetään vain muodon vuoksi. Silloin ei synny tulosta. Samaan lopputulokseen päädytään, jos tavoitteet ja resurssit eivät ole balanssissa. Puku pitäisi ommella mutta värkkiä löytyy vain nenäliinaan.

Kehityshankkeen valmisteluvaiheen tekemisiin kuuluu Business Casen tai ainakin sen kustannuspuolen laadinta. Usein tästä kehityshankkeen kustannusarviosta jää ammattitaidon tai kokemuksen puutteen vuoksi kustannuseriä pois tai kustannuserät ovat alimitoitettuja. Joskus niitä jätetään tahallaan pois, jolloin kysymys on jo epärehellisyydestä. Kollektiivinen epärehellisyys saattaa kasvaa jopa kulttuuriksi, kuten seuraava minulle kerrottu tarina kertoo:

Kysyivät, laittaisinko Venäjälle rakennettavan tehtaan IT:n kuntoon.

Kysyin, paljonko siihen on varattu rahaa.

"Ei yhtään, sillä muuten budjetti ei olisi mennyt läpi!"

Eli joskus aloittamaan pitää päästä vaikka epärehellisin keinoin. Nämä tapaukset ovat kuitenkin luku sinänsä, sillä huomioon otettavia asioita on aika paljon ja rehellinenkin voi tehdä virheitä. Yleensä kustannusarvio on ali- eikä ylimitoitettu.

Jos kustannusarvion alimittaisuus selviää alkumetreillä, se saattaa synnyttää projektiryhmässä mahdottomuuden tunteen, joka vie jalat alta koko yritykseltä. Siksi tasapainoinen budjetti ja järkevä Business Case ovat onnistuvan projektin kulmakiviä.

Jos nämä asiat askarruttavat, apu voi löytyä kirjoistamme Miksi tietojärjestelmäprojekti epäonnistuu? tai Onnistunut tietojärjestelmäprojekti. Tutustu myös kehityshankkeen valmistelun palveluihimme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, tavoite, yrittäminen, mahdottomuuden tunne

Karismat puntarissa: Trump vastaan Clinton

Tiistai 27.9.2016 - Toni Hinkka, karismatutkija ja -mentori

Trum_vs_Clinton.png

Keskiverto koulukiusaaja ja presidentti väittelyssä.

Yhdysvaltain presidentinvaalien väittely viime yöltä oli samanaikaisesti loistavaa TV-viihdettä ja kauhistuttavaa kuultavaa.

Koska olen karismankehittäjä ammatiltani, erittelen väittelyä karisman kannalta. Käytän pohjana käyttämäämme kahdeksaa karismaluokkaa.

  1. Läsnäolo. Molempien huomio oli juontajassa, kilpakumppanissa, studioyleisössä ja kamerassa varsin luontevasti. Clinton tosin veti pidemmän korren selkeästi rauhallisemmalla otteellaan. Trump menetti uskottavuutensa silmiensä pyörittämisellä. Läsnäolon yksi peruspilari on positiivisuus. Siinä Clinton loisti kun taas Trumpista en positiivisuutta löytänyt lainkaan.
  2. Innoitus, siis tarttuva into. Tämä pohjautuu ihmisen arvoihin, niihin sitoutumisessa ja niiden välittämisessä. Trumpia en pysty arvioimaan, koska en löytänyt mitään johdonmukaisuutta. Tai no, arvo se itserakkauskin kait on. Clinton taas vaikutti näiden suhteen olevan täysin yhdenmukainen.
  3. Viestintä. Clinton puhui selkeästi, ymmärrettävästi ja kiteytti hienosti viestinsä. Kehonkieli oli rauhallinen ja tuki sanomaa. Trump taas poukkoili kesken lauseiden ajatuksesta toiseen. Sanat ymmärsin vaan en sanomaa. Hauskana yksityiskohtana oli käsien tolkuton huitominen. Seurasin pitkään, pysyykö mikrofoni pystyssä ja melkein hän sen pudottikin väittelyn loppupuoliskolla. Kehonkielellä oli harvoissa kohdissa yhtymäkohtaan sanojen kanssa.
  4. Olemus. Puvut ja niiden värit olivat varmaan mietitty kummallakin taholla. Ryhdikkäitä olivat molemmat. Tärkeä osa olemuksesta on käytös. No, kuten ingressissä sanoin: koulukiusaaja Trump vastaan presidentti Clinton.
  5. Itsetunto. Itseluottamus on varmaan molemmilla kovalla tasolla, oli se sitten totuudenmukainen tai valheellinen. Vastaanottavuus on kysy vastaanottaa kritiikkiä. Clinton vastaanotti se rauhallisesti, Trump öykkärimäisesti.
  6. Tunneäly. Itsetuntemus eli totuudenmukainen omakuva. Clintonista vaikea sanoa, mutta Trump vaikuttaa selkeästi häiriöiseltä. Sosiaalisessa ymmärryksessä ja taidoissa Clinton lienee maailmanluokkaa. Trump, no, keskivertoa koulukiusaajatasoa.
  7. Rohkeus. Tuolla tasolla kumpikin ovat varmaan rohkeita: omaleimaisia, riskinottokykyisiä ja vallitsevia totuuksia kyseenalaistavia. Tässä voisin jopa antaa pisteen Trumpille, ellei hänen rohkeutensa olisi niin uhkarohkeaa ylilyöntiä koko maailman turvallisuuden suhteen.
  8. Aitous. Tietyllä tavalla Trump on varmaan aidompi. Eihän hän kykene mitenkään hillitsemään holtittomuuttaan. Aitouden peruspilareita ovat kuitenkin rehellisyys, avoimuus ja luotettavuus. Niistä ei Trumpissa ole häivääkään. Patologinen valehtelija.

Yhteenvetona sanoisin Clinton 7,5,Trump 0,5. Jokainen meistä arvioi karismaa omien arvojensa lähtökohdista. Niin minäkin. En tiedä jaanko Clintonin arvoja, mutta sen tiedän, että en jaa Trumpin arvoja. Yksi eniten halveksimiani ihmisryhmiä ovat koulu-, työpaikka- ja yhdistyskiusaajat, jotka pahimmillaan ovat omatunto-, empatia-, totuudenpuhumistajoitteisia narsistisia psykopaatteja. Olen kauhuissani ajatuksesta, että sellainen johtaisi yhtä maailman vahvimmista armeijoista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, Clinton, väittely, USA, vaalit, presidentti, karisma

Vanhemmat kirjoitukset »