CxO:n blogi

Maailmanmestaruuden voittamisen salaisuus

Torstai 26.5.2016 - Toni Hinkka, puhejohtamisaktivisti

Toni_ja_Minna_1_720x405_px.jpg

Minulle ja valmennettavalleni kävi viime vuonna samoin kuin leijonille sunnuntaina. Voitosta voittoon (aluevoitto, Suomen mestaruus ja Euroopan mestaruus) ja MM-finaalissa hyvä suoritus, mutta kirkkain mitali lipsahti lopulta toiselle joukkueelle. Leijonien laji oli jääkiekko. Meidän lajimme oli puheen pitäminen.

Tänä vuonna on mahdollisuus kirkastaa mitali kultaiseksi. Takuita onnistumisesta ei ole, koska finaaliin karsiutuvat kunkin maanosan kovimmat parhaiten valmistautuneet superlahjakkuudet.

Myös joukkueessamme on muutoksia. Puheenpitäjä vaihtuu. Onneksemme viime vuoden puhuja on tällä kertaa valmennustiimissä valmentajana, tai pitäisikö sanoa jopa mentorina, mukana.

Aluksi lyhyt analyysi viime vuodesta. Miksi onnistuimme?

Vuoden 2015 kisaajamme, Petri Eklund, on todellinen puhumisen superlahjakkuus. Tekstiä tulee hyvin jäsenneltynä ja rytmitettynä takeltelematta valmistautumattakin. Kansainvälistä kisaa silmällä pitäen on pohjalla sujuva hyvin lausuttu englannintaito. Esiintyminen on varmaa, suorastaan itsevarmaa ilman hyppysellisyyttäkään ylimielisyyttä. Kontakti kuulijoihin on vahva. Oululainen, tai sanoisinko oulumainen, helposti lähestyttävyys toimii kirsikkana kakun päällä.

Valmentajana pystyin ehkä tuomaan näkökulmia, joita ei niin tyypillisesti puhetaidon oppaista löydy. Ei ainakaan helposti, koska tiivistetyt salaisuudet mahtuvat mainiosti yhdelle paperisivulle eikä siitä oikein myyvää tiiliskiveä saa aikaiseksi. Kolmella sanalla: tunne, rakenne ja kuulijaanvaikuttamisjärjestys.

Vuoden 2016 kisaajassamme, Minna Pikkaraisessa, on jotain samaa ja jotain erilaista. Hänkin on Oulusta. Yes. Hyvää, jäsenneltyä ja takeltelematonta tekstiä riittää. Vuoden ulkomailla ovat kypsyttäneet varman englanninkielen käytön. Itsevarmuutta ja tervettä kunnianhimoa riittää.

Erojakin on. Minna on hyvin viehättävä nainen. Selkeä vahvuus. Kansainvälinen elämänkokemus tuo puheisiin henkilökohtaista kaikupohjaa, joilla voidaan koskettaa tuomareiden sydämiä. Minna on yliopiston professori. Se tuo samalla sivistystä ja arvovaltaa. Viiden lapsen äitiys lienee tuonut sydämen sivistystä vielä väitöskirjaakin enemmän.

Mitä uutta siis valmennukseen? Ainakin pelitapa eli puheen rakenteeseen kiinnitetään enemmän huomiota kuin viime vuonna. Siinä lienee kuitenkin ollut se pahin kompastuskivemme. Myös itse pelitapahtuman ympärillä tapahtuviin asioihin kiinnitetään enemmän huomiota. Koko homma rakennetaan puhujan karisman päälle ja sen karisman hiomme ennen kisaa astetta vielä nykyistäkin vakuuttavammaksi.

Tärkeintä lienee kuitenkin muistaa tunne. Se on kaikesta päätöksenteosta 92 prosenttia.

Näillä lähdetään rakentamaan Euroopan mestaruutta ensin kesäkuussa ja maailmanmestaruutta sitten lokakuussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhekilpailu, puhe, maailmanmestaruus, leijonat, voitto, valmentautuminen, valmistautuminen

Hienosti tehty, jellonat!

Tiistai 24.5.2016 - Reino Myllymäki

Onnistunut_torjunta_720x405.jpg

En ole erityisemmin jääkiekosta kiinnostunut. En katso liigamatseja televisiosta enkä aitiosta. Mutta MM-kisat ja olympialaiset sytyttävät niin, että yleensä katson kaikki leijonien ottelut. Niin tänäkin vuonna.

On hienoa nähdä edustusjääkiekkojoukkueemme ja sen pelaajien kehittyneen vuosi vuodelta. Peli on kontrolloidumpaa ja syötöt osuvat usein suoraan vastaanottajan lapaan. Myös haastattelut ovat nykyään mielenkiintoista kuultavaa: sanavalmiit haastateltavat osaavat analysoida peliä ja kertoa onnistumisista, epäonnistumisista ja parannusehdotuksista.

Hyvä näin. Mutta tästä ei oikeastaan ollut tarkoitus kirjoittaa.

Tarkoitus oli kirjoittaa tilastoista. Niistä joita ennen peliä ja pelin aikanakin kerrotaan pelaajista. Maalivahtien torjuntaprosenteista. Muiden pelaajien tekemistä maaleista, syöttöpisteistä ja plus-miinus-tilastosta.

On se hurjaa luettavaa, jos on vaikkapa tehnyt seitsemän maalia ja neljä maaliin johtanutta syöttöä yhdeksässä ottelussa. Tai saavuttanut torjuntaprosentin 94. Tai voittanut yhdeksän ottelua putkeen. Hienoja suorituksia kaikki.

Mutta nuo kaikki ovat tilastomerkintöjä. Ne kertovat, mitä on saatu aikaan.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut siitä, että olen oppinut arvostamaan ihmisiä pikemminkin heidän aikaansaannostensa kuin heidän koulutuksensa ja perhetaustansa vuoksi. Minä toimin näin, jotkut toiset toisin.

Mutta se mitä on saatu aikaan ei ole tae tulevasta. Suomen leijonien maalivahti Mikko Koskinen ylsi finaalissa hienoon 96,8 % torjuntatasoon. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä vastustajan maalivahdin torjuntaprosentti oli tasan sata. Eikä se, että Suomen joukkue teki yhdeksässä ottelussa 37 maalia - keskimäärin 4,1 maalia ottelua kohden - taannut finaalissa meille yhtään maalia. Tulos oli nolla maalia.

On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuutta arvioitaessa menneet meriitit ovat vain tilastomerkintöjä, eivät tae mistään. Totta kai todennäköisyydet ovat sellaisen puolella, joka on ennenkin saanut jotain aikaan. Sellaisen kanssa on turvallista lähteä uusiin haasteisiin. Mutta meidät mitataan joka päivä uudelleen - menneisyyden meriitteihin on tarpeetonta tuudittautua.

Ehkä kohtalokkain virheemme olisi uskoa, että koska ihmiskunta on tähän astikin onnistunut selviytymään kaikista haasteista, se tulee selviytymään jatkossakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, päätöksenteko, tosiasia, mielipide

Mikä ihmistä motivoi? Keino 24: Anna idealistille aikaa parantaa maailmaa

Torstai 19.5.2016 - Päivi Mayor

Vaaka.jpg

Eräs toimitusjohtaja kuvaa vahvaa idealismin tarvettaan seuraavasti: ”Minut tuntevat ihmiset kutsuvat minua usein maailmanparantajaksi, lähetyssaarnaajaksi tai sanansaattajaksi.... Minun on hirveän vaikeaa ymmärtää ja sietää itsekkäitä ja pessimistisiä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ylpeillen realisteiksi. Jos ihmiskunnassa olisi pelkkiä realisteja, asuisimme vielä luolissa – tai emme olisi välttämättä edes kiivenneet kuivalle maalle.”

Reissin motivaatioteoriassa idealismilla tarkoitetaan epäitsekästä halua vähentää sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta omaa itseään tai perhettään laajemmin. Vahvan idealismin tarpeen omaavat henkilöt haluavat vaikuttaa siihen, että heidän jälkeensä maailma on parempi paikka. He haluavat työskennellä yhteisen hyvän puolesta. He saattavat lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja olla hyvin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta. Toiset heistä taas käyttävät paljon aikaa humanitäärisiin projekteihin, ympäristönsuojeluun tai eläintensuojeluun.

Jotkut erittäin vahvasti idealistiset yksilöt ovat valmiita uhraamaan vapautensa tai koko elämänsä tärkeänä kokemansa asian puolesta. Esimerkiksi Martin Luther King sitoutui henkensä kaupalla rotujen välisen tasa-arvon edistämiseen. Muutama vuosi sitten suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela kiipesi vankilatuomion uhallakin öljynporausalukselle Venäjän pohjoisella merialueella.

Vahva idealismin tarve voi tietyissä tilanteissa olla haitallista. Jos sinulla on hyvin pakottava tarve pelastaa heikompiosaisia, saatat tehdä sitä silloinkin, kun toiset eivät halua tulla pelastetuiksi, pelastaminen ei ole mahdollista tai omat resurssisi eivät yksinkertaisesti riitä.

Työyhteisössä vahvan idealismin tarpeen omaava henkilö haluaa osallistua ja ottaa kantaa yrityksen toiminnan eettisyyteen liittyvään keskusteluun. Hänellä on todennäköisesti selkeä ja vahva näkemys siitä, millä tavoin tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta voi parantaa. Hän saattaa haluta valita työpaikkansa sen perusteella, kokeeko hän organisaation toiminnan eettiseksi ja toimiiko yritys vastuullisena yrityskansalaisena.

Käytännön vinkkejä idealismia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta arvostavan henkilön motivoimiseksi:

  • Motivoi vetoamalla hänen oikeudentajuunsa ja yleiseen oikeudenmukaisuuteen: ”Tästä näkökulmasta on oikeudenmukaista, että....”
  • Kannusta häntä siitä, että hän ajattelee mielellään eri tilanteissa suurempaa hyvää ja kaikkien etua: ”Miten voimme toimia kaikkia hyödyttävällä tavalla? Onko sinulla ideoita, miten voisimme auttaa muita?”
  • Anna mahdollisuuksia ja tilaa ”tehdä hyvää” tai toimia idealistisissa tehtävissä; hän voi esimerkiksi olla vastuussa yrityksen sponsoroinnista ja yhteiskunnallisista suhteista.
  • Toimi sen eteen, että yrityskulttuurinne olisi oikeudenmukainen ja reilu, ja pyydä tältä työntekijältä ehdotuksia siitä, miten asiaa voisi vielä parantaa. 

Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Motivaatiotalon uutiskirjeessä 9.5.2016. CxO käyttää mentoroinnissaan RMP-profilointia. Mikäli olet kiinnostunut, ota yhteyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, motivaatio, kehittäminen, mentorointi

Tulevan puhekilpailuvoiton fiilistelyä

Torstai 19.5.2016 - Minna Pikkarainen

Toni_ja_Minna_3_720x405_px.jpg


Professori ja puhekilpailu? Mikä ihmeen yhdistelmä se oikein on?

Nuorkauppakamaritoiminta on mielenkiintoinen juttu. Se tarjoaa monenlaisia eväitä monenlaiseen toimintaan joskus jopa hyvin erilaisillekin ”nuorille”.

Minä liityin nuorkauppakamaritoimintaan, jonkun mielestä ehkä liian myöhään, vasta professorina. Tässä kohtaa olisin helposti voinut todeta, että minulla ei enää ole täällä mitään uutta opittavaa ja unohtaa koko jutun. Niin ylpeä ei sentään koskaan saa olla.

Esiintyminen ja esiintymisvalmennus, johtamisvalmennukset ovat sellainen asia, mitä itsessään voi aina kehittää kerrasta ja vuodesta toiseen olipa sitten toimitusjohtaja, professori tai nuori menestyjä. Koskaan ei saa olla niin valmis johtaja tai esiintyjä, että muuttuisi ylpeäksi tai voisi todeta, että tämän minä jo osaan niin hyvin, että kehittämisen varaa ei enää ole.

Puhekilpailuun lähtiessä en odottanut, kuinka hyvä juttu se oikeastaan on esiintymistaidoille. Itseasiassa voisin sanoa että puhekilpailua parempaa esiintymisvalmennusta saa ihan oikeasti etsiä. Varsinkin silloin kun alatkin edetä kilpailusta ja voitosta toiseen Suomen- ,  Euroopan- ja Maailmanmestaruus tasoilla.

Jokainen onnistuminen ja jokainen voitto on samalla mieletöntä itsensä ylittämistä. Uuden tyyppisten puhe-esitysten pitäminen, kyky naurattaa tai itkettää ihmisiä on upea kokemus, johon kannattaa jo ihan uhallaankin lähteä mukaan.  

Ihan upeaa on myös huomata miten mahtavat tukijoukot puhekilpailun taustalle voikaan saada. Aiemmin puhekisan voittaneita huippu osaajia kuten Petri Eklund tai Hannu Nikupeteri tai jopa oikeita johtamisen valmentajia kuten johtamisaktivisti Toni Hinkka.  Kyllä tässä professorinkin on syytä olla superkiitollinen saamastaan avusta, sparrauksesta ja myös oman kamarin, Oulun Tervaporvarit, upeasta tuesta.


Minulla on ollut tapana joka kerta ennen puhekisaa ostaa lasillinen kuohuviiniä ja kilistää se tulevan voiton kunniaksi. Tyyliini kuulu niin ikään luoda ennakkovisio, jossa juhlitaan jo tulevaa voittoa ja jossa kuvittelen hakevani puhekisan palkintoa siellä palkintogaalassa fanfaarien saattelemana.


Kippis siis Tampereen kisoihin ja sitten Kanadaan, hyvä me, hyvä me, hyvä Suomi….nyt vain peukut pystyyn ja voittoa hakemaan.


Minna Pikkarainen
Connected Health Professori
Oulun Tervaporvarien Nuorkauppakamari

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puhetaito, nuorkauppakamari, professori, puhe, karisma

Haluatko vahvan johtajan?

Tiistai 17.5.2016 - Reino Myllymäki

Strong_Project_Manager_720x405.jpg

Suomen karismaattisin henkilö -kyselytutkimuksen tuloksia koottaessa tuli esille mielenkiintoinen ristiriita. Karisman itsearvioinnin perusteella tärkeimpinä pidetyt karisman osa-alueet olivat nimittäin aika tavalla eriparia niihin verrattuna, joita ihmiset pitävä karismaattisimpina pitämiensä henkilöjen tärkeimpinä osa-alueina.

Viimeksi mainittuja tutkiessa tulee mieleen ilmiö "vahvan johtajan kaipuu". Se elää näköjään meissäkin. Itse asiassa kyllä asia on tullut esillekin mm. yleisön osaston kirjoituksissa, joissa kaivataan jo manan majoille menneitä poliitikkoja takaisin: "Ei olisi Kekkosen aikana ollut tämmöistä!"

Minä en kaipaa Kekkosta enkä ketään muutakaan diktaattorin elkein johtavaa takaisin, enkä usko, että kovin moni muukaan tietoisesti. Silti meillä näyttää olevan jonkinlainen piilotettu kaipuu saada johtaja, joka johdattaisi meidät vaarojen ja vaikeuksien ohi paratiisiin.

Paula Aaltonen Koffilta oli puhumassa Onnistunut Projekti -tapahtumassa Eteläranta 10:ssä perjantaina 22.4.2016. Hän puhui Onnistuneen projektin reseptistä. Projektin ohjausryhmän roolia pohtiessaan hän lohkaisi viisauden: "Everyone wants a strong project manager, until they get one!"

Niinhän se taitaa olla olla. Kolikon kruunapuolta halutaan mutta yleensä saadaan koko kolikko klaavapuolineenkin. Andy McCoy on sanonut viisauden: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen!"

Muistetaan tuokin, kun kovasti jotain halutaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, vaikuttaminen, karisma

Suomen karismaattisimman naisen kolme karismaattista neuvoa

Perjantai 13.5.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

IMG_5188.JPGMinulla on ollut suuri etuoikeus viettää aikaa Suomen karismaattisimman naisen kanssa tällä viikolla. Tiistaina tarinoimme pitkään hänen kotonaan Hyrsylän Mutkassa. Eilen torstaina toimin hänen kuljettajanaan, kun kävimme YLE:n Aamu-tv:ssä puhumassa karismasta ja paljastamassa Suomen karismaattisimmat henkilöt: presidentti Sauli Niinistön ja taiteilija Aira Samulinin.

Airan kanssa vietetty aika oli erinomaisen antoisaa. Keskustelimme elämästä ja kaikenlaisesta. Suurta kokemuksen tuomaa sydämen viisautta. Uskaltaisin jopa väittää, että jo ystävystyimmekin.

Sain Airalta paljon vinkkejä karisman kehittämiseen. Tässä kolme keskeisintä kohokohtaa, jotka jäivät mieleeni.

Karisma ei löydy omasta navasta!” Aidosti karismaattinen ihminen on kiinnostuneempi muista ihmisistä kuin itsestään. Hän ei nosta itseään jalustalle eikä tuo itseään turhan tärkeänä esiin.

Niinkin valomainen ja tarinoita täynnä oleva persoona kuin Aira on, niin huomasin kahden kesken, että hän kohteli minua vertaisenaan. Vaikka hän puhui paljon, hän myös kuunteli aidosti, kun minulla oli sanottavaa.

”Pötypuhetta”, voi joku lukijoista ajatella. ”Olen nähnyt Airaa telkkarissa tai esiintymässä ja hänhän puhua pulputtaa jatkuvasti.” No, mietipä hetki. Tuskin ne telkkarissa hirveän pitkään näyttävät kohtauksia, joissa esiintyjä olisi ihan hiljaa.

Aira_ja_Toni_YLEn_aamu-tvssa.jpg

Karismaattinen ei katsele peiliin!” Tämäpä outo neuvo, saatat ajatella. Eikö aina neuvota nimenomaan katsomaan ensisijaisesti peiliin ja vasta sitten syyttelemään muita?

Airapa puhuikin ihan konkreettisesta peilistä - ei metaforisesta. Hän kertoi, että jo pikkutyttönä häntä ohjeistettiin katsomaan muita ihmisiä eikä vilkuilla itseään koko ajan peileistä. Aika itsekeskeinen kuva voisi peiliin vilkuilijasta tulla. Katso siis peiliin ennen kemuja ja puuterointihuoneessa, mutta keskity muu aika muihin ihmisiin.

IMG_5113.JPG

Opettele lukemaan ja ymmärtämään muita ihmisiä!” Aira kertoi ehkä tärkeimmäksi vahvuudekseen sen, että hän osaa nähdä ihmisistä aika nopeasti, mistä nämä ovat kiinnostuneita. Sitten kun hän puhuu, hän pyrkii puhumaan asioista, jotka kiinnostavat toisia.

Lienee aika yleinen harhaluulo, että karismaattiset ihmiset olisivat puhumisen taitureita. Todella karismaattiset ihmiset taitavat kuitenkin olla ennen kaikkea kuuntelemisen taitureita.

IMG_5205.JPG

Tässä pieniä tuokiokuvia 89-vuotiaan rouvan karismaattisista elämänviisauksista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, Aira Samulin

Suomen karismaattisin mies ja nainen 2016: Sauli Niinistö ja Aira Samulin

Torstai 12.5.2016 - Kehitystunnustelija Marja-Leena Tikkanen

“Kuka on Suomen karismaattisin” -kyselytutkimuksen tulos on selkeä. Karismaattisin suomalainen ja karismaattisin mies on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Suomen karismaattisin nainen on taiteilija Aira Samulin.

Presidentti Niinistön vahvimmiksi karismaominaisuuksiksi arvioitiin olemus, aitous ja rohkeus. Aira Samulinin karisma pohjautuu häntä äänestäneiden mukaan ennen kaikkea olemukseen, aitouteen, läsnäoloon ja rohkeuteen.

Ensimmäistä kertaa toteutettuun kyselyyn vastasi 1049 henkilöä, joista 168 mielestä presidentti Niinistö on karismaattisin suomalainen.  Kyselyssä ei ollut valmiita ehdokasvaihtoehtoja. Ääniä sai yli 300 henkilöä. Karismaattisia henkilöitä löytyy eniten kulttuurista ja politiikasta. Mielenkiintoista äänien jakautumisessa on se, että enemmistö äänestäneistä oli naisia ja äänistä 80 % saivat miehet ja 20 % naiset.

CxO:n karismamentori Toni Hinkka tapasi tiistaina monien rakastaman Aira Samulinin hänen kotonaan Hyrsylän Mutkassa. Suomen karismaattisin nainen on säteilevän maineensa veroinen, iätön persoona. Hänen kiteytyksensä "Karisma ei löydy oman navan ympäriltä" on erinomainen vinkki kenelle tahansa, joka haluaa kehittää omaa vaikuttavuuttaan. Samulinin karismaa pääsivät todistamaan television välityksellä suomalaisuuden päivänä 12.5. myös kaikki Yle aamu-tv:n katsojat.

Toni_ja_Aira_b_720x405_px.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, vaikuttaminen, Suomen karismaattisin, Aira Samulin

Karisma ei ole pysyvää

Tiistai 10.5.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Karisma_720x405.jpg

Siitä on kohtuullisen paljon aikaa kulunut, kun apostoli Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeeseensä ohjeita ja neuvoja koskien seurakuntaelämää. Tulkittiin nämä sanat sitten oikein tai väärin, nainen on saanut vaieta seurakunnassa.

Ja vaieta on saanut myös seurakunnan ulkopuolella. Maatalousvaltaisen yhteisön keskeisiä henkilöitä olivat kirkkoherra, nimismies, lautamiehet ja jopa kuudennusmiehet eli seksmannit. Jo tehtävän kirjoitusasusta selviää, että vallan käyttäjät olivat vuosisatoja nimenomaan miehiä.

Miehet esiintyivät, ajoivat omaa, yhteistä tai edustamaansa asiaa. Kansakunta tottui kuulemaan miehen ääntä ja seuraamaan heidän omaksumaansa esiintymistapaa. Kun naiset lähtivät sitten vuosisatojen takamatkalta mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, monille tehokkain tie oli omaksua samoja keinoja, jota miespuoliset kollegat käyttivät. Naismaisia miehiäkään ei arvostettu.

Kun vuonna 2004 Yleisradio äänestytytti kansaa suurimmasta suomalaisesta, 99 vaihtoehdon listalla oli 31 naista. Kymmenen finalistin listalla puolestaan oli yksi nainen, joka oli istuva presidentti.

Torstaina julkistetaan Suomen Karismaattisin henkilö. Sen verran voin raottaa salaisuuden verhoa, että äänestäjien yhteystiedoista voidaan päätellä 65 % olleen naisia ja 35 % miehiä. Silti äänestystulosten kärjestä löytyy enemmän miehiä kuin naisia.

Syitä on uskoakseni kaksi. 1. vaikuttajien joukossa on enemmän miehiä kuin naisia. 2. naisetkin ovat tottuneet arvostamaan miesvaikuttajien karisman piirteitä. Monella kansakunnalla - niin meilläkin - on vahvan johtajan kaipuu. Se näkyy odotuksissamme.

Lohdutukseksi vakuutan, että aika tulee hoitamaan asian. Naisia on noussut vaikuttajiksi ja nousee koko ajan lisää. Samalla se ja aikojenkin muuttuminen muuttaa sitä, mitä hyväkarismaiselta vaikuttajalta odotetaan.

Olin jokunen kuukausi sitten tilaisuudessa, jossa esiintyi - muiden ohella - kaksi noin kolmekymppistä naispuolista henkilöä. Kuulin joskus kymmenkunta vuotta sitten radiosta, että silloisten tyttöjen ja nuorten naisten lauseen loppua kohden nouseva intonaatio johtui siitä, että puhuja halusi varmistaa, kuunteliko kanssasisko häntä. Kun puhuja varmistui, että kuunteli, ääntä saattoi laskea. Lopputuloksena oli ylös-alas kulkeva intonaatio.

Nähtävästi intonaatio on jäänyt noille kahdelle naiselle muistona nuoruudesta. Pidin sitä karismaa vähentävänä tekijänä, osin varmasti siitä johtuen, että olen itse vanhempi. Mutta voihan olla, että heidän sukupolvensa pitää sitä karismaattisena. Ajat muuttuvat, ihmisetkin, ja karisma sen mukana.

CxO Professional Oy julkistaa torstaina 12.5.2016 Suomen Karismaattisimmaksi äänestetyn henkilön - miehen ja naisen. Pysy kanavalla!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, vaikuttaminen, karisma

Arvopohdiskelua - rohkea vastavirtaan kulkija

Torstai 5.5.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Vastavirtaan_720x405.jpg

Nostin itse CxO:n arvokeskusteluun vastavirtaan uimisen, jolla on tekemistä rohkeuden kanssa; se nostettiin myös arvona esiin.

On helppo kulkea myötävirtaan. Antaa vain mennä valtavirran mukana tehden vain, mitä muutkin tekevät ja tarjoten palveluja, joita asiakkaat ja potentiaaliset asiakkaat ilmoittavat tarvitsevansa.

Valtavirran katveeseen jää kuitenkin tärkeitä mutta vähälle huomiolle jääneitä alueita. Valtavirtaa kuljetaan punaiselle merelle; valtavirran katveista voi löytyä se sininen meri, jolle jokainen oikeasti kaipaa.

Applen ja Nokian matkapuhelintekemisiä seuratessa oli helppo vetää johtopäätös, että Nokian markkinatutkimusvetoinen tuotekehitys oli virhe ja Applen suurelta osin Steve Jobsin näkemyksiin ja tahtoon perustuva visionäärinen tuotekehitys on oikea ratkaisu. Tässä piilee viisautta. Henry Fordin kerrotaan tokaisseen: "Jos olisin kysynyt asiakkailta, mitä he halusivat, olisi vastaus ollut: nopeampia hevosia!"

Ei ole ihan helppo kehittää näkemystä, mitä sellaista asiakkaat oikeasti tarvitsevat, jota ne eivät tiedä vielä haluavansa. Mutta jos sen keksii ja signaalit osoittavat ratkaisun olevan oikea, on löydyttävä rohkeutta uida vastavirtaan ja tarjota jotain, mitä muut eivät (vielä) tarjoa.

Kilpailuetu syntyy harvoin - jos koskaan - sillä tavoin, että tehdään samoin kuin muutkin. Juhani Siljo on joskus kirjoittanut runoonsa viisauden: "Vastavirtaan nousee lohen suku."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, johtaminen, visio, valtavirta

Arvopohdiskelua - luottamus

Tiistai 3.5.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Trust.jpg

Olemme viime aikoina käyneet paljon arvokeskustelua asiakkaidemme kanssa. Tämän kiistattomista hyödyistä valaistuneina päätimme päivittää myös oman yrityksemme arvot. Arvokkainta tämä lienee julkisen keskustelun kautta.

Ennen menemistä itse arvoon, kerron niistä kiistattomista hyödyistä. Arvot siis kertovat millä keinoin toimimme ja tavoittelemme menestystä. Mikä on siis sallittua ja mikä taas ei. Jokaisellahan on tästä jonkinlainen käsitys omassa päässään, mutta vasta arvokeskustelulla pääsemme kurkistamaan toistemme päihin. Tällä debatoinnilla ennaltaehkäistään monta murhetta ja konfliktia, joita muussa tapauksessa väistämättä ilmenee, kun ihmiset toisten kanssa töitä tekevät. Jos taas eripuraa on jo ilmassa, voidaan arvokeskustelun avulla niihin puuttua. Helpointa ja halvinta on ennaltaehkäisy, mutta jostain kumman syystä meitä kutsutaan avuksi usein vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo kärjistyneet.

Olen aikaisemmin pohtinut parissakin blogissa kunnioitusta ja sen osoittamista: tässä ja tässä.

Nyt siis luottamuksen kimppuun. Miten minä määrittelen luottamuksen?

  1. Voin luottaa toisen tekemään lupaukseen. Voin luottaa myös siihen, että jos hänellä tilanne muuttuu, hän informoi minua ensi tilassa siitä, että lupausta pitää muuttaa.
  2. Voin luottaa siihen, että hän ei puhu minusta tai kertomastani selkäni takana. Tämä luottamus vahvistuu sillä, etten kuule hänen puhuvan kenestäkään muustakaan tämän selän takana.
  3. Voin luottaa hänen rehellisyyteensä. Hän ei kaunistele tai vääristele tosiasioita. Hän antaa rehellistä palautetta, joka on minun ja organisaatiomme hyväksi. Toki hänellä on viisautta valita palautteen aika, sävy ja välittämiskanava kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti.
  4. Hän priorisoi toiset huomioiden. Ai, miten vihaankaan sitä, että joku perustelee minun tai kollegani laiminlyöntiä priorisoinnilla. Silloin hän siis sanoo, että priorisoi meidät sen arvoiseksi, ettei edes pientä huolta tai vaivaa vähentävää viestiä voi laittaa. Vain totaalisen itsekeskeinen ihminen priorisoi vain omasta näkökulmastaan. Sellaisia ei saisi ainakaan johtajissa olla ainuttakaan.
  5. Luotettava on johdonmukainen. Hänen päätöksensä ja käyttäytymisensä noudattavat ainakin jonkinlaista logiikkaa.
  6. Luotettava on lojaali. Voin luottaa siihen, että hän on rinnallamme huomennakin. Luotan siihen, että hänelle yhteisön etu on oman edun yläpuolella. Hän ymmärtää, että oma etu ei ole ristiriidassa yhteisön edun kanssa pitkällä aikavälillä.

Mitä luottamus sinulle merkitsee?

1 kommentti . Avainsanat: arvo, arvot, arvokeskustelu, luottamus

Kaksi samaa täysin erilaista kokemusta

Torstai 28.4.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Ennen vierastin webinaarien pitämistä kuin ruttoa. Nyt taidan rakastaa niitä. Mistä moinen mielen muutos?

Niille, jotka eivät tunne termiä, kerron, että webinaari on internetissä eli webissä pidetty seminaari. Siinä kuulijakunta on valtaosin jossain ihan muualla kuin esiintyjät. Vähän kuten telkkarissa. Eivät taida uutisankkurit nähdä kodeissaan ruutua toljottavaa yleisöään.

Kerron aluksi ensimmäisestä webinaaristani, joka aiheutti minulle kammon moista kohtaan.

Tämä taisi tapahtua vuonna 2010. Asiani osasin ja kalvot olivat valmiina. Aiheena projektin sudenkuopat. Menin paikalle. Minut otti vastaan mies, joka saattoi jopa tervehtiä. Hän ohjeisti missä istun, mihin katson ja mihin puhun. Sitten hän poistui hämärästä huoneesta. Olin yksin. Peloissanikin varmaan. Puhuin pienelle pisteelle tietokoneruudun päällä. Yksin.

Webinaarin jälkeen sama mies palasi huoneeseen. Kysyin, miten meni. Hän sanoi, että ei ollut kuunnellut. Varmaan ihan ok.

Näin sen muistan. Onnistuin välttelemään webinaareja kuutisen vuotta tiistaihin asti. Toki näin, että webinaareista ehti tässä ajassa muodostua valtavirtaa. Keksin kuitenkin helposti erilaisia ”bisnesperusteita” sille, miksi webinaarit eivät ole meidän firman juttu. Tiistaina kaikki muuttui. Tai ehkä se muutos alkoi jo pari kuukautta sitten.

Aloitimme silloin yhteistyön ZEF-nimisen yrityksen kanssa. He tekevät valtavan hienolla tekniikalla älykkäitä kyselyitä myyntiin ja markkinointiin.

Me päätimme tehdä heidän kanssaan aluksi Karisma-palveluihimme liittyviä profilointi- ja markkinointivälineitä. Näistä tuoreimpana esimerkkinä CxO Karismakone, joka on viikossa tuottanut meille järjettömän määrän dataa ja liidejä. Määrän, jonka saamiseen meillä meni aikaisemmin varmaan vuosi.

No, zefiläiset ovat huippuammattilaisia siinä mitä tekevät. Mutta se ei ole se juttu, mikä sai minut webinaarimyönteiseksi. Vaan ihmisten käytös.

Runsas kuukausi sitten pidimme karismatyöpajan ZEFillä. Kun minä ja kollegani Marja-Leena Tikkanen astuimme heidän tiloihinsa, tulivat kaikki paikalla olijat nopeasti ja iloisesti esittäytymään ja tervehtimään. Tuli sellainen olo, kuin olisi saapunut hyvien ystävien luokse pitkästä aikaa. Monessa paikassa ollaan nykyään korrektin ystävällisiä, mutta tämä oli täysin eri tasolla. Ja täysin luontevaa. Lähtiessä jo halattiin.

Tämä kokemus oli merkittävä, kun tuli puhetta yhteisestä webinaarista. En tyrmännytkään ajatusta heti, vaan annoin menetelmälle uuden mahdollisuuden. Hyvä, että annoin.

Viimeisen viikon aikana vaihdoimme ZEFin Sami Raution ja Toni Martikaisen kanssa monta kertaa ajatuksia webinaarin rakenteesta, PowerPoint-kalvoista, tekniikasta ja markkinoinnista. Keksin monta syytä aina välillä soitella Samille tai Tonille. Perjantaina Sami jo tokaisikin, että älä stressaa, kyllä se hyvin menee.

Tiistaina saavuimme tuntia ennen esityksen alkua paikalle. Taas lauma zefiläisiä kävi tervehtimässä. Naiset jopa halaten. Nuorekas, iloinen ja ennen kaikkea hyväksyvä tunnelma tarttui.

Testasimme kalvot ja äänet ja tekniikat. Harjoittelimme jopa tietokoneen nuolinäppäinten paikan ja käytön. Vitsailimme ja naureskelimme, välillä jopa tulevasta esityksestä puhuen.

Zefinaari_2016-04-26.jpg

Kuvassa vasemmalta: Toni Martikainen, minä ja Sami Rautio. Kuvan otti Marja-Leena Tikkanen

Webinaarihuoneessa oli esityksen isäntä Sami, tekniikkaa hoitava Toni ja kollegani Marja-Leena. En ollut yksin. Lasiseinien takana liikkui energisiä ja iloisia zefiläisiä omissa askareissaan.

Kun esitys alkoi, olin jo ihan liekeissä. Tunnelmaa auttoi vielä se, että lasiseinän takana zefiäiset kävivät virnistämässä ja näyttämässä peukkumerkkiä. Taisi hyvä fiilis välittyä myös internetin linjoja pitkin kuulijoille. Sen verran hyvää palautetta on tullut ihan pyytämättä.

Minä rakastan pitää webinaareja nykyään. Koska pääsisin seuraavan kerran?

Mikä onkaan tarinan opetus? Mieleeni tulevat Tuomi Kariniemen neuvo Paras Neuvoni Johtamiseen Ikinä -kirjaan (Ketterät Kirjat, 2012)

”Ihmiset eivät jälkikäteen tarkkaan muista MITÄ teit heidän kanssaan, mutta he kyllä muistavat MILTÄ TUNTUI!”

PS. Tallenne webinaarista löytyy alta. Välittyykö tunnelma?

Webinaaritallenne:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunnelma, rohkaisu, ZEF, webinaari

Koko ajan paremmalta kuulostava Sandhja

Tiistai 26.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Suosikki_720x405.jpg

Seurasin Uuden Musiikin Kilpailun alkueriä ja semifinaaleja satunnaisesti mutta finaalia sitäkin tarkkaavaisemmin. En ollut kuullut Sandhjaa aikaisemmin ja kun kuulin kappaleen finaalissa, päästin jonkin spontaanin mutta ei-kannustavan ja -kunnioittavan äännähdyksen.

Hieman jäi harmittamaankin Saara Aallon ties kuinka mones kakkossija. Silti Saaran kappale ei oikeastaan ollut juurikaan Sandhjan kappaletta parempi tai kummoisempi.

Kun Sandhjaa olen sitten kilpailun jälkeen kuullut soimassa radiossa, esitys on kerta kerran jälkeen kuulostanut paremmalta. Pelottaa, sillä kummasta on kysymys:

  • Sandhjan kappale on oikeasti hyvä ja siksi se, vaikken sitä aluksi tykännytkään, kuulostaa koko ajan paremmalta.
  • Sandhjan kappale kuulostaa koko ajan paremmalta, koska Eurovision laulukilpailut lähestyvät, toivon Suomen menestyvän niissä ja Suomea edustaa Sandhja.

Pelkään vuosien euroviisukokemuksella jälkimmäistä. Kun siihen lisätään etukäteishehkutus ja juontajien kommentit ennen ratkaisevaa esitystä, ilmiö saavuttaa kliimaksinsa hipoen toiveajattelua.

Kuinkahan usein tällaiseen törmää yritysmaailmassa? Joskus sen huomaa helposti, kun kehutaan tai puolustetaan viran puolesta ratkaisua, joka ei ole kelvollinen, on kallis tai pahasti myöhässä. Tähän syyllistyvät arvovaltaisetkin tahot.

Oikeasti onnistuminen ei ole meidän toiveistamme kiinni - vaan teoistamme.

Kommentoi kirjoitusta.

Kenpä ei haluaisi - ja tarvitsisi karismaa?

Sunnuntai 24.4.2016 - Tarja Törmänen

Lady_Diana_403x403.jpgKarismaattinen ihminen pitää hyvällä tavalla toisen energiassaan ja jakaa omaa energiaansa ympäristöönsä. Karismaattisen ihmisen lähellä halutaan olla ja hippusia hänen karismastaan saada itselle.

Keitä ovat karismaattiset ihmiset? Ihmiset, jotka onnistuvat mm. johtamisessa ja myynnissä ja ovat valovoimaisia esiintyjiä. Ihmeidentekijät ovat aina olleet karismaattisia. Presidentit ja kuninkaat, näyttelijät, laulajat, valmentajat ja kouluttajat; he, joita rakastamme ja muistamme, ovat karismaattisia.

Jos kahdella tieto- ja taitotasoltaan samanlaisella työnhakijalla toisella on leijonan ja toisella hiiren karisma, kummat valitset?

Niin. Sitäpä minäkin. Todennäköisesti huudahdit vielä perään: “Tietenkin.”

Miksi näin?

Koska evoluutio on opettanut meille, että vahvimmat pärjäävät. Opetus elää geeniperimässämme. Tänä päivänä, kun kulman takana ei enää vaani mammutti tai maakotka, vahvin on karismaattisin.

Karismaa ei voi valitettavasti ostaa kaupan hyllyltä. Mutta, kaikissa meissä on karismaa, se pitää vain tunnistaa ja löytää ja tutustua siihen itsessään. Ja hyvä uutinen on, että karismaa on mahdollista kasvattaa. Me CxO:lla tiedämme, miten –  ja haluamme auttaa sinua hiomaan karismasi kukoistukseen.

Ilmoittaudu Karisma-webinaariin >> 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karisma, energia, johtaminen, myynti, työnhaku

Valitse suuntasi, Suomi!

Torstai 21.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tienhaara_720x405.jpg

"Vähän päälle 40-vuotiaana edessä on tienhaara tai risteyskohta loppuelämäämme johtavalla tiellä. Tie kulkee joko alamäkeen yhdessä ruumiin biologisten toimintojen kanssa tai uudelle alueelle, joka mahdollistaa toisen huipentuman luomisvoimille parikymppisen tapaan. Parhaimmillaan tämä luomisvoima kestää pitkälle yli 70-vuotiaaksi saakka."

Lainaus on Marjatta Jaben kirjasta Ikä voimavarana. Tunnen monia, jotka ovat nelikymppisenä valinneet hitaan alamäen. Onneksi tunnen myös ihmisiä, jotka eivät ole tyytyneet tähän helppoon ratkaisuun, vaan ovat lähteneet etsimään uutta aluetta ja löytäneet paljon mielenkiintoista tekemistä.

Asia tuli mieleen, kun mietiskelin sitä tuottavuuskasvun ilosanomaa, mitä olemme CxO:n puitteissa levittäneet Suomaisen Johtamisen Päivillä ja muutenkin. Tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa sitä, että pyrimme tekemään yhä enemmän samassa aikayksikössä käyttäen hyväksi johtamisen ja teknologian suomia keinoja. Tämä onkin tarpeen maassa, jonka työmäärä on laskevalla käyrällä.

Joskus tuntuu kuitenkin irvokkaalta puhua tuottavuuskasvusta, kun maassa on niin paljon työttömiä. Sillä jos pidämme kansantalouden arvoa vakiona, talouskasvu vähentää työmäärän tarvetta ja synnyttää uusia työttömiä.

Tässä me olemme vedenjakajalla, tienhaarassa kuin nelikymppinen ihminen. Uskommeko, että kansantaloutemme kasvaa ja että työllisyysaste myös? Vaiko emme? Vastauksesta riippuen valitsemme jomman kumman tulevaisuuden: Tulevaisuuden, jossa teemme innovaatioita, parannamme tuottavuuttamme, työllistämme kaikki työhaluiset ja osan haluttomistakin sekä pidämme maamme puolustuskyvyn kunnossa ja samalla äänivaltaisena kansainyhteisön jäsenä?

Vai onko tulevaisuutemme jonkinlainen tasajaon tie? Hyväksymme sen, että kansantaloutemme ei kasva, jolloin jaamme työt tasan. Työllistämme kaikki ja samalla lisäämme vapaa-aikamme, sillä lasku-uralla olevan kansantalouden yhteydessä pienetkin tuottavuusparannukset vähentävät työmäärän tarvetta. Julkishallinto kasvaa, puolustuksesta joudutaan leikkaamaan ja taantuva taloutemme tipahtaa penkkien väliin kansainyhteisön kokouksissa. Lopulta joku, jolla on parempaa käyttöä luonnonvaroillemme ja infrastruktuurillemme, ottaa ne käyttöönsä.

Tuottavuuden kasvattaminen sopii sinänsä molempiin tulevaisuudenkuviin. Toisessa sitä käytetään talouskasvun vauhdittamiseen, toisessa vapaa-ajan lisäämiseen. Kuitenkin toiselle se on välttämättömämpi kuin toiselle. Taantuvassa taloudessa sillä ei ole niin väliä.

Niinpä jatkan edelleen tietotekniikan hyödyntämisen mahdollistavan tuottavuuden parantamisen ilosanoman levittämistä. Uskon nimittäin siihen, että voimme menestyä tuon ensimmäisen tulevaisuudenkuvan, elinvoimaisen Suomen kehittämisestä. Sen sivussa voi se vapaa-aikakin sitten kasvaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, tietotekniikka, tuottavuuskasvu, tasajako

10 helppoa käytännön keinoa osoittaa kunnioitusta - 10 kardinaalimokaa, joilla menetät toisten kunnioituksen

Tiistai 19.4.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Respect_meter.jpg

Kirjoitin taannoin kunnioituksesta ja sen laeista (kas tässä). Lupailin kirjoituksen lopussa kirjoittaa käytännön keinoista kunnioituksen osoittamiseksi. Lupasin myös kertoa kardinaalimokista kunnioituksen menettämiseksi. Täältä pesee.

Seuraavat kymmenen kohtaa kertovat ensin kunnioittamiskeinoista. Jokaisen keinon lopussa on vastaparina kunnioituskardinaalimoka. Tunnistat sen siitä, että se alkaa sanalla ”kunnioittamattomat”.

  1. Tervehdi. Parempi tervehtiä kymmentä tuntematonta kuin jättää yksi tuttu huomiotta. Vain kunnioittamattomat osoittavat mieltään jättämällä tervehdyksen väliin. Tehden samalla toki itsestään lapsellisen muiden silmissä.
  2. Kysy ja myös kuuntele kuulumisia. Edistyneet voivat tarkentaa kysymystään, koska he muistavat mistä toinen on kiinnostunut tai mikä tälle on tärkeää. Kunnioittamattomat paasaavat vain omista kiinnostuksen kohteistaan heille, jotka vain kohteliaisuudesta ovat kuuntelevinaan.
  3. Vastaa aina ainakin tutuille. Ethän halua aiheuttaa arvostamallesi ihmiselle epätietoisuutta, huolta ja ylimääräistä vaivaa reagoimattomuudellasi. Maailma on monimutkaistunut, koska viestivälineiden ja -kanavien määrä on moninkertaistunut. Jos olet jossain kanavassa, sinulla pitää myös olla resursseja vastata. Edistyneet kunnioittavat myös heille vielä tuntemattomia vastaamalla. Vain kunnioittamattomat, aiheuttavat toisille vaivaa vastaamattomuudellaan.
  4. Pidä aina mitä lupaat. Ymmärrä, että sinä et määritä lupauksesi tärkeyttä, vaan hän, jolle lupaat. Pienestä asiasta tulee helposti todella iso, jos se jää tekemättä. Viiden minuutin homma, jonka jätät tekemättä voi aiheuttaa viiden tunnin tai viiden päivän vaivan toiselle. Vain kunnioittamattomat lupaavat, mutteivat pidä. Vain kiusaajat lupaavat ilman aiettakaan pitää. Lopulta toinen ihminen ei voi tietää oliko pettäminen aiottu vai vain organisointikyvyttömyyttä. Unohtaminen on välinpitämättömyyttä. Kiltteyttään lupaaminen muuttuu helposti toisen mielessä pahuuttaan pettämiseksi.
  5. Ole ajoissa, pidä aikataulut. On ainakin kaksi toiselta vietävissä olevaa asiaa, joita et koskaan voi palauttaa. Henki ja aika. Irvileuat keksivät varmaan muitakin. Toki kaikkeen ei voi varautua: joskus matkalla on kolareita, edellistä kohtaamista ei saa päättymään ajoissa tai tulee ylläripylläreitä. Vain itsekeskeinen kunnioittamaton kohtelee toisten aikaa epäkunnioittavasti myöhästelemällä, turhanpäiväisellä ja tehottomuudella.

Jatkuu seuraavalla sivulla...

Lue lisää »

1 kommentti . Avainsanat: kunnioitus, kunniattomuus, johtaminen

Kunnioitus on johtajan tärkein johtamiskeino - Osa 1: Kunnioituksen lait

Torstai 14.4.2016 - Toni Hinkka

Arrogant_boss.jpg

Jos johtajan pitäisi opetella yksi ainoa taito tullakseen hyväksi johtajaksi, se taito voisi olla toisten kunnioittaminen.

Tällä viikolla olen teettänyt kahdella eri ryhmällä harjoituksen, jossa kukin osallistuja on kirjannut paperille, miten häntä tulee ja ei tule johtaa. Kun tarkastelen vastauksia, on ylivoimaisesti yleisin toive kunnioitus tai arvostus. Sitä siis ihmiset kaipaavat asemasta ja tittelistä riippumatta.

Siitä puhe mistä puute? Eihän itsestäänselvyyksiä paperille helposti laiteta. Kokevatko siis niin monet, että eivät saa kaipaamaansa arvostusta.

Kun mietin niitä kaikkia esimiehiä, mitä minulla on elämäni aikana ollut, voin allekirjoittaa ajatuksen. Ne harvat hyvinä pitämäni esimiehet osoittivat kunnioitusta minua ja kaikkia muitakin johdettaviaan kohtaan. Ne lukuisat huonot eivät juuri tuntuneet välittävän. MOT.

Itsestäänselvyys, monet lukijat ajattelevat. Niin, mutta miksi sitten niin harvinaista? Olisiko niin, etteivät esimiehet osaa osoittaa kunnioitusta? No, osaamista voi aina kehittää.

Tässä ensin kunnioituksen osoittamisen tai ennemminkin ansaitsemisen viisi lakia.

  1. Kunnioituksen ansainnan ensimmäinen ja tärkein laki: Voit saada kunnioitusta vain, jos osoitat kunnioitusta toisia kohtaan. Kääntäen: Jos toimit ylemmyydentuntoisesti toisia kohtaan, sinua ei voida koskaan katsoa kunnioittaen.
  2. Kunnioituksen ansainnan toinen laki: Sinun arvosi määrittää se, miten kohtelet häntä, joka on näennäisesti arvoasteikossa alimpana. Tai miten kohtelet ”vihollistasi”. Olen törmännyt turhan usein ihmisiin, jotka ovat minulle kohteliaita, mutta tuskin tervehtivät työkaveriani, jonka käyntikortissa ei lue johtaja. Tarkkailenkin aina salaa, miten ihmiset puhuttelevat ns. duunareita.
  3. Kunnioituksen ansainnan kolmas laki: Kunnioituksen ansainnassa pienet ja suuret asiat ovat yhtä tärkeitä. Tervehtiminen, kiitos, mukava kohteliaisuus, oven avaaminen, tavaran ojentaminen, kahvin tarjoaminen, ystävällinen sana. Pienillä päivittäisillä asioilla osoitetaan kunnioitusta. Työkaveriani mukaillen lainatakseni: ”Pitää osoittaa kunnioitusta joka päivä, ei vain jouluna.”
  4. Kunnioituksen ansainnan neljäs laki: Reagoi ja vastaa. Mieleeni ei tule mitään, mikä on pahempaa epäkunnioitusta, kuin tutun ihmisen viesteihin tai puheluihin vastaamattomuus. Ainakin minä ajattelen ihmisestä joka jättää minulle vastaamatta, että ei hän minun tarpeistani juurikaan välitä.
  5. Kunnioituksen osoittamisen viides laki: Pidä mitä lupaat. Mikäs sen epäkunnioittavampaa, kuin aiheuttaa toiselle ihmiselle huolta ja vaivaa jättämällä lupauksensa täyttämättä. Vaikea on ihmistä kunnioittaa, joka selittää pettämistään priorisoinnilla. Hän siis sanoo silloin epäsuorasti, että on priorisoinut sinut alimpaan kastiin. Unohtaminen on välinpitämättömyyttä. Kiire on organisointikyvyttömyyttä. Vaikeneminen on pelkuruutta. Nämä kaikki ovat pettämistä.  

Ainakin lakeihin neljä ja viisi liittyen kirjoitinkin taannoin varsin raflaavaotsikkoisen kolumnin (lue ”Ei aikaa pettureille” tästä).

Kaikki kehittyminen alkaa nykytilan tiedostamisesta ja tosiasioiden tunnustamisesta. Tästä taitaakin muodostua kirjoitustrilogia, joiden seuraavat osat ovat työnimeltään ”10 helppoa käytännön keinoa osoittaa kunnioitusta” ja ”10 kardinaalimokaa, joilla menetät toisten kunnioituksen”.

Kunnioittavaa työpäivää. Toivottavasti herätin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnoitus, johtaminen

Rationaalista huonoa käyttäytymistä

Tiistai 12.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Vaarallinen_silta_720x405.jpg

Eilen tuli keskustelussa potentiaalisen asiakkaan kanssa esiin ongelmien havaitsemisen vaikeus, kun aineistoa on paljon. Siitä tuli mieleen Jared Diamondin Tiekartta menestykseen -ajattelumalli hänen kirjastaan Romahdus.

Tiekartta menestykseen on hieman harhaanjohtava nimi. Oikeampi nimi olisi Tikapuut tuhoon, sillä toimiminen konseptin ajattelumallin mukaisesti tuottaa tuhon, ei menestystä.

Ajattelumalli lähtee liikkeelle siitä, että ongelmia ei ennakoida. Ei ole aikaisempaa kokemusta ongelmista tai kokemus ei ole siirtynyt sukupolvelta toiselle. Esimerkkinä tällaisesta ongelmien ennakoimattomuudesta Diamond käyttää kettujen ja kaniinien istuttamista Australiaan.

Ajattelumallin toinen rasti on kyvyttömyys havaita ongelmaa. Voi olla, että ongelman tuottava asia on huomaamaton niin, että sen löytämiseen tarvitaan tieteellisiä tutkimuksia. Voi olla, että havaitsemiseen kykenevien fyysinen etäisyys ongelmasta on niin suuri, että havaitseminen ei onnistu. Tai ongelma piiloutuu hitaana trendinä suuren vaihtelun joukkoon, näinhän käyttäytyy ihmisen aiheuttama ilmakehän lämpeneminen, jota myös ilmastonmuutokseksi kutsutaan.

Seuraava rasti sisältää rationaalista huonoa käyttäytymistä. Vaikka ongelma on havaittu, sitä ei kyetä ratkaisemaan, sillä olemassa oleva olotila hyödyttää jotain ihmisryhmää eikä muutoksen taakse saada riittävästi niitä, joita muutos hyödyttäisi tai niitä, jotka haluavat ratkaista yhteiskunnallisen epäkohdan. Saattaa olla, että merkittäviä rahasummia käytetään lobbaukseen muutoksen estämiseksi, koska nykytila hyödyttää niitä, joilla rahaa on käytettävissä lobbaukseen.

Viimeinen rasti tulee sen jälkeen, kun on päätetty ratkaista ongelma. Nähtäväksi jää, riittävätkö rahkeet, sillä ongelma voi olla niin suuri, ettei se ratkea.

Tällaisia kehityskulkuja nähdään yhteiskunnissa ja niitä pienemmissä yhteisöissä - yrityksissä, liikelaitoksissa ja yhdistyksissä - jatkuvasti. On inhimillistä, että ongelmat pääsevät kasvamaan suuremmiksi, koska niiden ilmaantumista ei ennakoida tai havaita. Mutta yhtä aikaa on epäinhimillistä, että kehityskulkua ei osata kääntää vain sen vuoksi, että täydellistä ratkaisua - jossa kukaan ei kärsi mutta moni hyötyy - ei löydetä.

Itse olen panostanut kirjan lukemisen jälkeen ongelmien ennakoimiseen ja havaitsemiseen sekä mahdollisimman nopeaan käsiteltäväksi ottamiseen. Ongelmat poistuvat harvoin itsekseen; yleensä ne vain kasvavat. Ongelmat kannattaa ratkaista silloin, kun ne ovat pieniä. Ongelmien ennakointi ei ole pessimismiä, se on viisautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityskulku, päätöksenteko

Kaipaan sinua välillä, Occam!

Torstai 7.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Occamin_partaveitsi.jpgTuntuuko sinusta joskus, että ihmiset ovat pahansuopia sinua kohtaan? Tuntuuko, että elämääsi tai tekemisiäsi tarkoituksellisesti haitataan. Tuntuuko siltä, että sinua vastaan on liikkeellä jonkinlainen salaliitto.

Ainakin itselle noita tunteita pulpahtelee joskus esiin elämän vaikeina hetkinä. Salaliittokin voi joskus välähtää mielessä.

Kun meitä kohdellaan kummallisesti, kun tekemisiämme häiritään tai kun liikkeellä tuntuu olevan tarkoituksellista pahansuopaisuutta meitä kohtaan, mieleen pulpahtaa kysymys: "Mikä tarkoitus tällä on?" Ryhdymme miettimään tarkoitusta ja mielemme kykenee kehittämään monimutkaisiakin teorioita, kuinka tämä yksittäinen asia kytkeytyy muihin asioihin, omiin ja yleisiin.

Tämän seurauksena alamme kyräillä tuota meitä kummallisesti kohtelevaa tai tekemisiämme häiritsevää henkilö. Pahimmassa tapauksessa ryhdymme joko suoraan tai vaivihkaiseen hyökkäykseen tai kostoon tuota vainoojaamme kohtaan. Syntyy vähän kuin "Pitäkää tunkkinne" -tarinan kulku.

Jos onni käy, esiin tulee Occamin partaveitsi. Filosofi Vilhelm Occamilainen (1285-1349) keksi säästäväisyysperiaatteen: yksinkertainen teoria on todennäköisemmin oikea kuin monimutkainen. Partaveitsi tulee periaatteeseen sen terävyydestä: periaate leikkaa teoriasta rönsyt kuin partaveitsi haivenet.

Kirjoituksen alkuosaan sovellettuna Occam tarkoittaa, että jos kummalliselle kohtelulle, tekemisiemme häirinnälle ja tarkoitukselliselta tuntuvalle häirinnälle on löydettävissä salaliittoteoriaa yksinkertaisempi selitys, jälkimmäinen on todennäköisemmin oikein.

Ja useimmiten tällainen selitys on löydettävissä. Ihmiset tekevät asioita omista lähtökohdistaan käsin, eivät ota muita ihmisiä huomioon ja joskus he toimivat niin kuin toimivat silkasta typeryydestä. Ei kannata yrittää selittää pahansuopaisuudella jotakin, joka on selitettävissä pelkällä tyhmyydellä.

Sen sijaan, että vaivaisimme päätämme monimutkaisilla teorioilla, otetaan alkuun yksinkertaiset. Jos niistä yksikään ei pidä paikkaansa, siirrytään astetta monimutkaisiin. Kun mahdolliset on poissuljettu, jää jäljelle vain mahdoton.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, käyttäytyminen, muutosjohtaminen, teoria

Oli miten oli - oliko?

Tiistai 5.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Keskustelu asiasta on mennyt jo jankkaamisen rajoille. Toinen keskustelijoista saa toisen kiinni virheellisestä argumentista. Kyseessä on väärä tieto tai vaikkapa argumentointivirhe. Mitä vastapuoli sanoo tähän?

Ihannemaailmassa hän sanoisi: "Sorry, muistin/tiestin/sanoin asian väärin. Olet oikeassa!"

Meidän tavisten maailmassa hän kuitenkin sanoo: "Oli miten oli, ..."

Mistä on kysymys? Huonon itsetunnon omaava väittelijä jää kiinni väärästä tiedosta, ajatteluvirheestä, valheesta tai jopa tietoisesta manipuloinnista. Hänen henkilökohtainen täydellisyysvaatimuksensa ei kuitenkaan anna myöten myöntää omaa virhettä, joten vaihtoehtoiseksi aseeksi otetaan joko vastapuolen tai koko keskustelun dissaus.

Väittelytilanteessa "oli miten oli" -kortin käyttäminen on todella ikävää toisen ihmisen ja hänen tietämyksensä halveksimista joko omien puutteellisten tietojen, käyttäytymismallien tai tarkoitusperien puolustamiseksi.

Onko "oli miten oli" -kortin käyttäminen jossain tilanteissa sitten hyväksyttävää. Sanoisin, että on. Tulee mieleen tarinan kertominen. Johdanto-osassa tarinan kertoja muistaa jotain väärin ja kuulija korjaa. Jos juttu on kokonaisuuden kannalta sivuasia, "oli miten oli" -kortin käyttäminen on ymmärrettävää.

Mutta se mikä on toiselle sivuasia, voi toiselle olla pääasia. Älä dissaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, väittely, vähättely, dissaaminen

Noudata sääntöjä! Älä häiritse?

Torstai 31.3.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Ala_hairitse.jpg

Ajoin kerran tietä, jolla nopeusrajoitus oli 100 km/h. Jostain sivutieltä eteeni ajoi henkilöauto, joka oli jäädä jalkoihin. Siinä tilanteessa päätin ohittaa auton. Ohitetun auton kuljettaja räpytteli pitkiä valoja perääni.

Jäin silloin miettimään, että mitä väärää minä tuossa tilanteessa tein? En aiheuttanut vaaraa hänelle, itselleni enkä kolmansille osapuolille. Auton nopeus oli niin hidas, että nopeusrajoitustakaan ei ollut tarvis ylittää, ei ainakaan merkittävästi.

Olen laatinut itselleni liikenteen käyttäytymissäännöt, peräti kaksiosaiset: 1. noudata lakia ja 2. älä häiritse muiden liikkumista. Kuvatussa tilanteessa noudatin näitä osin omia sääntöjäni mutta ohitettu ei. Ajaminen toisen eteen niin, että tämä joutuu käyttämään jarruja, on toisen häiritsemistä. Perään vilkuttelu on sen osoittamista, että on joutunut vääryyden kohteeksi.

Jäin nyt miettimään, onko tuosta kaksiosaisesta liikennessäännöstäni aineksia suuremmaksikin elämänohjeeksi. Hyvin nopeasti totesin, että kyllä - ja ei!

Kyllä siinä mielessä, että jokapäiväisessä toiminnassamme meidän on noudatettava lakia ja elettävä niin, että muut ihmiset eivät kärsi tekemisistämme. Näin meidän on toimittava ehkäpä 99 % ajasta niin kotona, vapaa-ajan harrastuksissa kuin töissäkin.

Mutta on tilanteita, joissa jatkuva myötäkarvaan silittäminen ei vie asioita eteenpäin. Silloin joudumme astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle ja haastettava muita mukaan. Noudatamme edelleen lakia mutta valitettavasti joudumme häiritsemään muita. Poikkeavilla ajatuksillamme ja poikkeavalla tekemisillämme. Tätä tarvitaan, jotta emme yhdistyksinä, yrityksinä tai perheinä matkustaisi loivaa alamäkeä kohti varmaa tuhoa, vaan korjaisimme suuntaa siihen, joka johtaa selviytymiseen.

Tällaista käyttäytymistä tarvitaan ehkä vajaat 1 % ajasta.

Sitten on tilanteita, joissa joudumme laittamaan tuon lain noudattamisen puntariin yhtä aikaa jonkin toisen tärkeän asian kanssa. Puntariin laitettavat asiat ovat silloin tosi tärkeitä: jokin ihmisen hengen pelastaminen kenties taikka kenties koko kansakunnan tulevaisuus saattaisivat olla tällaisia asioita, jotka ainakin itselläni riittäisivät.

Mutta tällä hetkellä ei ole onneksi mitään tuollaista näköpiirissä. Esimerkiksi maahanmuuttoasiat tai katupartiot eivät ole asioita, joihin reagointi oikeuttaisi voimassa olevan lain rikkomiseen.

Olisiko siis sittenkin tästä omaksumastaní liikennekäyttäytymissäännöistä elämänohjeksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, käyttäytyminen, muutosjohtaminen, liikenne, elämänohje

Vanhemmat kirjoitukset »